keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Päivä 167

Parin tunnin yö unien jälkeen, gurmee safkalle mukeen, joka tosiaankin tuntui hyvältä syödä lämpimässä ja siten että lusikka ei jäädy ylähuuleen kiinni, kaiken järjen mukaan ei enää tarvitse syödä pakista ikinä.
Aamusta yksikön Kapteenin oppitunti leiristä ja siitä miten yksikkömme siellä suoriutui. Mielestäni harjoitus meni hyvin ja samaa mieltä oli myös Kapteeni ja saatiin yleisarvosanaksi 4, 1-5 asteikolla. Kapteeni myös nosti esille, että muutama taistelia ei pääse meidän sodanajanjoukkoihin, koska eivät ole täyttäneet vaatimuksiaan. 
Oppitunnin jälkeen välitön kalustonlaskenta ja -huolto, mikä suoritettiin erityisellä fiiliksellä ja tarmokkuudella, koska tämäkin on yksi niistä viimeisistä kalustonhuolloista. Kalusto varastoon, kerroksesta ase mukaan ja sitä hinkkaamaan tuskassa, koska joululomien jälkeen tväl-materiaalin palautus eli taisteluvälinepalautus, johon kuuluu myös aseet ja niiden tulee olla priima kunnossa.
Pikku hiljaa lounas kolkutteli ovella ja sen jälkeen kaappia kuosiin, josta lomapuku niskaan. Viimeiset lomat oli lähellä, onse hienooooo!
Lomakyydissä aijoin nukkua univelkoja pois, joka onnistui hyvin heräsin Kokkolassa ja matkaa oli taitettu nussakasti yli 200km. Loppumatka meni musiikkia kuunnellessa ja siihen että snaijaa tän tilanteen, että on oikeesti matkalla 8päivän lomille on muka joulu ja kaikki. Huh aika paljon käsitettävää viikon metsässä jäätymisen jälkeen.
Kotona mami oli tehnyt tortillaa, jonka jälkeen linnottauduin puollustukseen eikun muuten vain huoneeseeni, jossa vietin loppu illan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti