Päivä 160

Aika basic päivä sillai, aamusta ehti just ja just nukahtaa aamupalan jälkeen kunnes "komentojoukkue" huuto raikaa käytävällä. Piti lähtee kalustamaan ja säkittämään polttopuita. Vituttaa pilkkoa puita, kun niistä ei itse hyödy mitään, koska ryhmämme on 3. jääkärijoukkueen mukana, eikä niillä kumminkaan mitään puita ole. Joten saa silti värjötellä vaikka on hiki hatussa paiskinu duunia, ettei sitten leirillä tulisi kyly.
Ase ja taisteluliivi piti naamioida sekin oli sellanen parin tunnin keikka, kun lähti taas vähä lapasesta tuo askartelu. Kangaspaloja joka paikkaan että näkyisi mahdollisimman vähän muita värejä kuin valkoista ja näin ollen sulautuisi talviseen maisemaan. Omalta osaltani lopputulos oli hyvä. Suurin murheenaihe on että kuinka kauan tuo kokonaisuus pysyy ehjänä, mutta toivotaan ainakin että mahdolllisimman kauan.
Sitten kun ohjelmaa ei enää ollut lähdettiin poikien kanssa omatoimiselle hiihtolenkille lähimaastoon. Viimeksi hiihtänyt ala-asteella ja silloinkin jokseenkin parempi laatuisilla suksilla, mutta nuo intin sukset kyllä yllätti tosissaan ei ne ollu niin paskat ku luulin. Ihan hyvin niillä pääsi eteenpäin ja heti alkoi lapsettamaan kun näki pienen alamäen. Hirveellä ryminällä alas kuin mikäkin syöksylaskija. Ensimmäisellä kerralla tultiin aika vikkelään puoli matkaa pyllymäkeä, mutta toinen kerta sujui jo paljon paremmin. Herkisteltiin ja jäätiin evästauolle 500metrin matkalla, syötiin piparia ja jatkettiin matkaa.
Molanderin kanssa otettiin taas tulisesti yhteen pingiksessä, sitä ei edes huomaa siinä hermoilun ja ilon keskellä kuinka aika rientää. Päiväunet ja päivälliselle, kalkkuna risottoa ei mikään makuelämys mutta ihan syötävää kilon pippuri hyppysellisen jälkeen.
Ilta ei tuonut oikeen mitään tullessaan muuta kuin makoilua ja voimien keräämistä raskaan hiihtosuorituksen jälkeen. Pakarat ihan hellänä ja se ei johdu mistään homostelusta, vaan kun ei jaksanut venytellä eilisen juoksun jälkeen.