Päivä 143

Herätys klo 5 ja käveltiin kuvitteelliselle aamupalalle jota ei näkynyt. Parin tunnin päästä se tuli syötiin ja mentiin asemiin ODOTTELEMAAN. Noin viikon kuluttua tai ainakin se tuntui siltä se vaunu taas tuli ja ammuin sen sököks ja juostiin taas pää kolmantena jalkana karkuun ku tuhotusta vaunusta irtaantuu jalkaväkeä joka ampuu selkään. Ei kumminkaan taisteluleireilläkään viedä asiaa niin sodanmukaiseksi että oikeilla panoksilla ammutaan, mutta meillä oli paukkupatruunat käytössä ja aseissa laaserilähettimet, joiden säde kun osui niin meillä päällä olleet vastaanotin liivit alkoi huutamaan haavoittumisen ja kuoleman vuoksi. Jos haavottui niin muiden piti evakuoida mies helvettiin vihollisen jaloista, ite en haavoittunu kertaakaan oon aika kovis. Kun vihollisen hyökkäys oli ohi pakattiin kaikki kamat ja vaihdettiin leirin paikkaa huomista hyökkäystä varten. Siirryttiin tilapäis ryhmitykseen vihollisen lähelle, jotta aamun kähvyssä voitiin mögee vihollisen kimppuun, joka suunnasta ja niitata kaikki poteroihin. Lounas syötiin tuntuvassa pakkasessa noin kello 19, ruuan jälkeen tuntui taas helpommalta olla edes normaalisti vittuuntunut eikä vajota epätoivoon ja itkeä. Meinas telttakin palaa kun ne jotka teltan pystytti oli kiristäny teltan aluksi kahdesta kulmasta eikä neljästä niinkuin pitää, noh kaminassa oli hyvä tuli jo kunnes teltan keskisalko otti ja lähti, eli kaatui ja kaminan putki irtosi vaakatasoon teltan kattoon. Kamina niin nopeesti pihalle ja piippu kuriin ja teltan korjaus hommiin. Kun viimein päästiin nukkumaan olo oli helpottunut ja kipinä VASTA klo 4.