Se olis lomille lähtö, mutta ei mihinkään. On onni olla viikonloppu kiinni ennen loppusotaa, koska voidaan valmistella kaikessa rauhassa, kalustaa ja tehdä halkoja. Aamun kähmyssä oli harjoitus- ja varo-oppitunti seuraavan viikon loppusodasta. 5 päivän taisteluleiri, jossa väännetään miehistä kaikki irti. Tätä harjoitusta varten ollaan harjoteltu tämä koko palvelusaika, kaikista perustaidoista joukkokoulutuskauden taitoihin voidaan tulla tarvitsemaan. Leiri kuulostaa infernaalisen vastenmieliseltä, mutta mitä oon kuullu niin useimmat inttimuistot on loppusodasta ja tämä jos, joku harjotus pitää vetää täysillä loppuun asti.
Sitten annoimme palautteen meidän palvelusajastamme, tuli mieleen joku yo-kuuntelu, kun siinä oli samantapanen monivalintalomake. Siis tossa täytellessä tajus, että tää on ollu itellekki hyvä ku on päässy 2. jääkärikomppaniaan, koska täällä on kasvanu niin paljon ihmisenä ja luo varmasti hyvän pohjan tulevaisuudelle.
Iltapäivällä oli Vimpelinlaakson pallohallissa kotiutumis cooperin-testi. Käveltiin sinne tuntu, että leipoo hertta kiinni ja saan slaakin matkalla, mutta se oli ohi menevää, joka varmasti johtui suht tukevasta annoksesta ruokaa ennen siirtymistä. Juoksin kolmannessa osastossa ja päästelin koko elämäni kärkituloksen tupakan turmelemilla keuhkoilla; 2880m täräytin, mutta ei se helpolla tullut, kun 12min tuli täyteen olin niin piipussa etten pystyny puhumaan. Suorituksen jälkeen kävely takaisin kasarmille hieman kankeilla ja hellillä jaloilla.
Iltasella piti palkita itsensä muhkealla grilliannoksella, koska pian ylikunto riivaa. En tiedä mikä muhun meni, mutta valvoin yhteen asti. 8 päivää lomiin ja siihen että saa käpertyä kuusen juurelle, hakata suklaatia naamariin ja kuunnella joululauluja. Noh eipäs nyt mitään kliseistä lumenvalkeaa joulua vaan tuntuu pahasti siltä että siitä tulee kinkun, kaljan ja krapulan täyteinen joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti