Päivä 158

Paperilla päivä näytti mukavalta ja sitähän se olikin. Aamusta oli yksikön vääpelin oppitunti kotiutumiseen liittyen; se on jännä kuinka nykyään oppitunnit on jotain niin huippua, kun E-kaudella oli 8-16 möyrimistä metsässä. Palveluksen aikana asenteet eri asioita kohtaan muuttuu. Sitten käväistiin vaihtamassa lumipuvut neitseellisen valkoisiksi varusvarastolla, mutta ei ollu niin hyvä keikka kun varusvaraston loppuvastus eli yksi vanhempi rouva, jolla on aika varmasti sotilasura takana, koska tästä naisesta lähtee muuten ääntä. Aina siinä sukkien vaihdon kohdalla alkaa suoran palautteen antaminen kymmenellä eri tavoin siitä, että kuinka sukat voi olla pareittain nivottuna niin päin persettä, kun niitä yrittää hänelle tyrkyttää. Omasta mielestä sukkia ei voi saada huonosti pareittain, mutta auta armias kyllä voi!
Nyt se on sitten todellisuutta, että minäkin pääsen harvojen ja valittujen joukkoon, jotka pääsevät hiihtämään armeijan suksilla eli kuitattiin sukset. Itseni yllätti se, että minkä kokosta miestä puolustusvoimissa on palvellut, koska itse olen reilu 180cm pitkä ja suksien kärjet olivat noin puoli metriä pääni yläpuolella. Samalla heräsi kysymys miten noilla kilometrilankuilla, pärjää tuolla metsässä, koska jos esim. pitää kääntyä niin siinä tarvitaan kyllä ryhmän verran porukkaa nostamaan mies ilmaan ja kääntämään annettu aste määrä. Toisaalta sukset kyllä tällä lumimäärällä nopeuttaa liikkumista metsässä ja vaikuttaa tehokkuuteen vaikuttaa viholliseen nopeasti ja tehokkaasti; Suomen vahvuutena oli talvisodassakin mutkaton liikkuminen lumisessa metsässä. Päivän ohjelma tässä vaiheessa oli aikalailla taputeltu ja taas saa vetää fiktiivisen rastin seinään, kun yksi päivä takana. Ei kyllä osaa enää ajatella mitä se siviilielämä on, mutta tää on sen merkki että musta on tullut mies, koska ei osaa ajatella. Kirjoitin edellisen lauseen vähän feministisestä okulääristä katsottuna, mutta senhän me miehet tiedämme että naiset ovat aina oikeassa tai ainaki joudumme taipumaan paremman sukupuolen mielipiteisiin.
Iltasella vähäsen Suomen lätkäottelua Tsekkiä vastaan, meillä oli kunnon kisa katsomo yeah vaikka alku näytti pahalta niin kyllähän se Suomi sitten loppujen lopuksi voitti. Piti tyhjää nyrkkiä nostaa huulille ja kuvitella että siinä on pullollinen sohvaurheilujuomaa. Muonituskeskuksen henkilökunta oli taas taikonu meille iltapalan, löyty vanukasta, hedelmää, lihapiirakkaa, leipää, leikkeleitä, pipareita yms. ei siinä paljoa ehtinyt herkutella ku kasilta loppuu jo vapaa-aika kun meillä on HKK eli hälyytyskomennuskunta, joten kiskasin murkinat huiviin ja menin jatkamaan jääkiekon jännitysnäytelmää. Ei oikeen varmaan uni tuu ku nukkunu aika tukevat päiväunet tänään ja tänään on ollu huomattavasti parempi päivä kun eilen; saa miehetkin kiukutella ainakin kerran kuukaudessa.