Aikainen herätys, koska heti aamusta täytyi purkaa teltta ja asetella kalusto laskettavaan muotoon ennen kello 5:30, olimme ainut ryhmä joka pääsi aikamääreeseen, tottakai... Kamat pakattiin tekoihin ja seuraavaksi oli vuorossa isku, jonka joukkueemme suorittaa noin 10 km päässä väistöalueesta.
Siirryttiin sinne, jalkauduttiin, jonka jälkeen talsittiin taas noin 4km vihollisen tasalle, käytiin tulitaistelu, tuotettiin maksimi tappiot viholliselle, mun ja Alik. Kettusen partiolle tuli vaununtuhoamistehtävä, jossa jouduttiin vittu leikkiumään Veikka Gustafssoneja, koska se nyppylä oli niin korkee ja jyrkkä, sitten asioita vaikeutti toi pötkö selässä joka heilui ja kääntyili oman mielensä mukaan. Tehtävä saatiin suoritettua, jonka jälkeen lähdettiin irtaantumaan takaisin ajoneuvoille, sinänsä helpottava tilanne koska taistelu oli viimeinen koko intin aikana, viimeistä kertaa taisteluliivi päällä yms. Silti olin niin loppu, että kaaduin yhtäkkiä lumihankeen, varmaan joku nestehukka tai jotain koska huimas vitusti ja oli voimaton olo. Loppu hyvin kaikki hyvin, päästiin palautteenanto paikalle, jossa sikari paloi, kun Rooma aikoinaan.
Henkisesti raskain koitos tältä päivältä on vielä edessä nimittäin kasarmille siirtyminen, aivan hiestä märkänä jää kylmään tekaan, jossa pitäisi istua 6 tuntia. Linnuntietä hyökkäyspaikalta kasarmille 80km, mutta vihollista täytyy hämätä ja siirtyä noin 170km pitkää reittiä ja tää vitun kiulu menee maksimissaan sen 40km/h joten aivan täyttä paskaa. En saanu sekuntiakaan nukuttua, joka oli aika perseestä katselin tekan seinää ja mietin syntyjä syviä.
Ehkä elämäni pisimmän kuustuntisen jälkeen kasarmilla, joka tuntui erittäin hyvältä! Varmasti fiilistä pönkitti se että alkaa palvelus olla pian taputeltu, mutta ei saa silti nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan kunnialla loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti