Päivä 175

Piti herätä aikasin ettei mee takaisin lähtöpäivä ihan vituiks, mutta heräilin siinä kahden aikoihin, joka otti päähän suunnattomasti kun sai melkein heti heittää inttikamat päälle. Positiivista on että saa ottaa siviilikamat mukaan ja tämä on viimeinen reissu Vaasa-Kajaani, feels goooood.
Vähän vielä äitin tekemää ruokaa ennen viikon inttisapuskoja, jonka jälkeen suoraan matkahuollolle bussille.
Matka nyt oli mitä oli... Tylsä. Perillä jo vähän helpotti ettei ottanut niin kovaa päähän, läpi palveluksen vituttanu paluu päivät tänne, mut hey niitä ei enää tuu. Kyllä tää viikko varmaan tästä menee kun pääsee taas rytmiin!

Päivä 174

Piti herätä aikaisin mutta toisin kävi.. Puol 2 ylös suihkun kautta ja kaupunkiin Annika siellä jo odotti. Mun oli tarkoitus löytää ittelleni kengät talveks, mutta en löytäny. Kahviteltiin perus ja sit mamma tuli hakemaan. Söin ja pelasin pokeria loppu illan!

Päivä 173

Oli myöhäinen herätys ja vetäsin kahvit naamaan. Menin tekeen lumityöt oli aika hulluna lunta meni joku tunti pluugaa kaikki pois.
Päivällisen jälkeen lähdin luistelemaan tuntuu vieläkin oudolta luistimet jalassa mutta kai niihin tottuu tässä talven aikana. Ei mikään ihmeellinen päivä illalla katottiin iskän kaa vähä futista ja syötiin hyvyyksiä. Eipä oikeen muuta.

Päivä 172

Normaalia aikaisempi herätys, koska menin Joken kanssa kahville ja en ollu nähny sitä pariin kuukauteen. Joskus 11 aikaan oltiin kapungissa mentiin aaamupalalle arnoldsiin ja otin toastin ja kahvin, omnomnom. Siinä vaihdettiin kuulumiset ja menin kotiin hetkeä myöhemmin Luoma pyytää messiin kaupunkiin, no pitihän se lähteä kiertelemään alennusmyyntejä. Vittu sitä ihmis määrää tuntu että oli viimenen päinä ikinä kun saa vaatteita. Jengi repii suunnilleen sun kädestä tavaroita ja tekee kaupoissa kyynerpäillä tilaa liikkua..
Noh mentiin sitten palkitsemaan itsemme Lobby burgereilla ja kaljalla.
Kotona loppuilta ei mitään erikoisempaa.

Päivä 171

Aika voimakas krapula löi naamaan heti aamusta eikä mitään voinut tehdä asialle. Krapula on paskin keksintö mitä tiedän, siitä ei voi pitää millään tasolla. Tähän tulokseen päädyin pitkäaikaisten kokeilujen jälkeen ja todeta täytyy ettei se suht. tukeva annos jäykkiä alkoholijuomia saisi olla niin paha synti että tälläiset olotilat pitää tuottaa. Ei siitä sen enempää.
Kaiketi varsin sänkypotilaana koko päivä.

Päivä 170

Tänään kostuttamaan suuta Vaasan yöelämään, päivällä Samuelin kanssa ostamaan alottelu juomii ja tiedusteltiin alottelupaikkaa ja päädyttiin siihen että menemme Lilan partyhouseen aluksi ja sieltä tod.näk. Skylle. Näinhän se päivä oikeastaan meni ja humalassa tuli oltua. Kaikki rahat meni jopa narikkarahat eli en meinannu päästä pois baarista. Pappa haki sitten yön kähmyssä.

Päivä 169

JOULUAATTO ja herään törkeesti yhden aikaan päivällä kinkun hajuun, pää kolmantena jalkana alas syömääään. Alotin heti herättyäni kokoamaan seitin ohutta päivä känniä.
Jouluruokaa ja avasin lahjat; sain talvitakin, kellon, pipoja, rahaa, hajuvesii yms. Oon vissiin ollu kiltti, koska ei oo paljoa kotona näkyny. Siinähän se päivä menikin aikalailla, mutta kelasin että snadina joulu oli niin paljon parempi ku sai kaikkia leegoja ja kaikkee lahjaks.. Nykyään ei tuu sellasta hyvää fiilistä ku silloin.

Päivä 168

Ihaaana herätys omasta sängystä eikä mitään velvollisuuksia. Saa rauhassa heräillä ja kahvitella kunnon kahvia, nää meikäläisen kahvi hekutukset toistaa itseään mutta se on vaan niin huippua. Lilan ja Idan kanssa osteleen alkoholia, mutta eihän mulla ollu kukkaroa mukana..
Iltapäivällä kävin luistelemassa oli rentoo pitkästä aikaa, vaikka olikin kylmä, mutta siihen on jo tottunut että on kylmä.
Ilta perus kotona chillaillessa ja odottaen huomista jouluaattoa!

Päivä 167

Parin tunnin yö unien jälkeen, gurmee safkalle mukeen, joka tosiaankin tuntui hyvältä syödä lämpimässä ja siten että lusikka ei jäädy ylähuuleen kiinni, kaiken järjen mukaan ei enää tarvitse syödä pakista ikinä.

Aamusta yksikön Kapteenin oppitunti leiristä ja siitä miten yksikkömme siellä suoriutui. Mielestäni harjoitus meni hyvin ja samaa mieltä oli myös Kapteeni ja saatiin yleisarvosanaksi 4, 1-5 asteikolla. Kapteeni myös nosti esille, että muutama taistelia ei pääse meidän sodanajanjoukkoihin, koska eivät ole täyttäneet vaatimuksiaan. 

Oppitunnin jälkeen välitön kalustonlaskenta ja -huolto, mikä suoritettiin erityisellä fiiliksellä ja tarmokkuudella, koska tämäkin on yksi niistä viimeisistä kalustonhuolloista. Kalusto varastoon, kerroksesta ase mukaan ja sitä hinkkaamaan tuskassa, koska joululomien jälkeen tväl-materiaalin palautus eli taisteluvälinepalautus, johon kuuluu myös aseet ja niiden tulee olla priima kunnossa.

Pikku hiljaa lounas kolkutteli ovella ja sen jälkeen kaappia kuosiin, josta lomapuku niskaan. Viimeiset lomat oli lähellä, onse hienooooo!

Lomakyydissä aijoin nukkua univelkoja pois, joka onnistui hyvin heräsin Kokkolassa ja matkaa oli taitettu nussakasti yli 200km. Loppumatka meni musiikkia kuunnellessa ja siihen että snaijaa tän tilanteen, että on oikeesti matkalla 8päivän lomille on muka joulu ja kaikki. Huh aika paljon käsitettävää viikon metsässä jäätymisen jälkeen.

Kotona mami oli tehnyt tortillaa, jonka jälkeen linnottauduin puollustukseen eikun muuten vain huoneeseeni, jossa vietin loppu illan.

Päivä 166

Aikainen herätys, koska heti aamusta täytyi purkaa teltta ja asetella kalusto laskettavaan muotoon ennen kello 5:30, olimme ainut ryhmä joka pääsi aikamääreeseen, tottakai... Kamat pakattiin tekoihin ja seuraavaksi oli vuorossa isku, jonka joukkueemme suorittaa noin 10 km päässä väistöalueesta.
Siirryttiin sinne, jalkauduttiin, jonka jälkeen talsittiin taas noin 4km vihollisen tasalle, käytiin tulitaistelu, tuotettiin maksimi tappiot viholliselle, mun ja Alik. Kettusen partiolle tuli vaununtuhoamistehtävä, jossa jouduttiin vittu leikkiumään Veikka Gustafssoneja, koska se nyppylä oli niin korkee ja jyrkkä, sitten asioita vaikeutti toi pötkö selässä joka heilui ja kääntyili oman mielensä mukaan. Tehtävä saatiin suoritettua, jonka jälkeen lähdettiin irtaantumaan takaisin ajoneuvoille, sinänsä helpottava tilanne koska taistelu oli viimeinen koko intin aikana, viimeistä kertaa taisteluliivi päällä yms. Silti olin niin loppu, että kaaduin yhtäkkiä lumihankeen, varmaan joku nestehukka tai jotain koska huimas vitusti ja oli voimaton olo. Loppu hyvin kaikki hyvin, päästiin palautteenanto paikalle, jossa sikari paloi, kun Rooma aikoinaan.
Henkisesti raskain koitos tältä päivältä on vielä edessä nimittäin kasarmille siirtyminen, aivan hiestä märkänä jää kylmään tekaan, jossa pitäisi istua 6 tuntia. Linnuntietä hyökkäyspaikalta kasarmille 80km, mutta vihollista täytyy hämätä ja siirtyä noin 170km pitkää reittiä ja tää vitun kiulu menee maksimissaan sen 40km/h joten aivan täyttä paskaa. En saanu sekuntiakaan nukuttua, joka oli aika perseestä katselin tekan seinää ja mietin syntyjä syviä.
Ehkä elämäni pisimmän kuustuntisen jälkeen kasarmilla, joka tuntui erittäin hyvältä! Varmasti fiilistä pönkitti se että alkaa palvelus olla pian taputeltu, mutta ei saa silti nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan kunnialla loppuun.

Päivä 165

Torstai huoltopäivä, jolloin ei ole mitään taisteluun liittyvää ohjelmaa. Meidän esimiehet eli skapparit olivat järjestäneet sotilaskotiauton ja kenttäehtoollisen meille. -30 astetta ulkolämpötila kun kökötettiin kenttäehtoollistilaisuudessa, mutta ajatus pikarillisesta viiniä ja pala leipuskaa jeesas jaksamaan näinkin karuissa olosuhteissa. Kun oma vuoro koitti ja sai kaataa sen hieman pakkasen sorbetiksi raiskaaman viinin kitusiin, tunsin oloni heti paljon puhtaammaksi.
Tämän jälkeen armoton jonottaminen sotilaskotiautoon, kyllä siinä menee aikaa että viimeisetkin saa tarvittavat hyvyydet autosta, kun 400 miestä jonottaa sitä karkkipussia tai limsapulloa. Oman vuoron koitettua menin ihan lukkoon niinkuin yleensä baaritiskillä joka sumuinen lauantai ja paniikissa tilaan sen oluen vaikka mielessäni on ollut jokin hieno juoma. Nyt kävi samalla tavalla mulla oli mielessä kunnon torstai-illanpelastuskarkkilimsaherkku yhdistelmä mutta mitä kävikään.. "Kahvi ja tupakka-aski", sitten otin kahvin käteen ja siirryin syrjään luukulta, jossa päivittelin ylenpalttista hölmöilyäni. Kyllä siinä on vihainen itselleen kun vajaa 2 tuntia jonottaa ja juuri luukulla iske headfreeze, eikä päässä ole sillä hetkellä kuin tukkaa.
No ryhmitykseen päästyäni grillasin itku kurkussa sitä surun kuuluisaa makkaraa ja valmistauduin nukkumaan menoon.

Päivä 164

Yli 12 tunnin unien jälkeen luulis löytyvän intoa ja hulkin voimat taistellessa, mutta mitä ihmettä ei se niin vaan mennyt jalat oli ihan paskana, kun täytyi irtautua tämän päivän taistelussa etupartion tasalta pääpuollustus tasalle.. Ihminen menee ihan lukkoon tommosesta ja sitten kun aluspaita oli ihan liko märkä niin kiva siinä sitten odotella käskyä, että lähdetäänkö mukaan iskuun vai lähdetäänkö lepäämään väistöalueelle.
Meidän joukkueen onneksi radiosta kuului käsky, "kotiin", joka tarkoitti siirtymistä väistöalueelle. Sinne päästyämme maailman historian nopein suoritus teltan pystytyksessä, vaikka tehtiin teltanpohja niin että prinsessakin olisi siellä voinut nukkua, kasattiin noin 10cm havuja teltan alle jotta olisi pehmeämpi nukkua, koska tässä paikassa vietämme 2 viimeistä yötä, jos ei leiriämme huomata ilmavalvonnalla. Puita oli vähä nihkeestä, mutta no problem ku ottaa ne kaikki puut, se riittää että itsellä on lämmin. Ei siinä oo mitään järkeä jos puita on x määrä ja telttoja on 5, yhden teltan lämmittämiseen tarvitaan x määrä puita, joten ei sitä kannata jakaa jokaiselle teltalle 1/5x määrää puita koska silloin silti on kaikilla kylmä. Kirjallinen puolustus puiden törkeästä varastamisesta.

Päivä 163

Helvetin kaoottinen herätys teltasta mitään ei löydy eikä mikään tunnu menevän taas hyvin, pipo hukassa joka löyty puolen päivän jälkeen mun taskusta, aamupala puuro jäässä.. Noh tästä aamusta ei ole kuin tie ylöspäin vai mitä!?
Teltan purkamisen jälkeen lähdettiin siirtymään 3. Jääkärijoukkueen ryhmitysalueelle ja mut tiputettiin ensimmäisen ryhmän luo, jossa tiedustelin asemat ja määritin miinoitteen paikan. Seuraavaksi tiedusteltiin irtautumisreitti, ajatustasolla taas hyvä ratkaisu mutta vittu mitä paskaa.. 5km kävelyä 40cm lumihangessa kaikki singot sun muut selässä. Matkaan meni tunti ja 20min. Maastokin oli niin mäkistä ja pusikkoista ettei paremmasta väliä. Toisaalta jos miettii niin en oo ollut ikinä niin puhki, kun tuon jälkeen olin. Viimeset askeleet tuntui siltä kun olisi polvet pettäneet alta kokoajan. Onneks leiri tj3 ja sitten kotiin vetään glögiä niin että tatti helottaa vielä tapanina. Nyt iltasella teltta pystyyn ja puiden tekoon, jonka jälkeen ansaituille lepohetkille. Huomenna herätys vasta puoli 8, joten ihan jepa!

Päivä 162

Herätys 5:00 ja kelasin hetken pitäskö lähteä vastaanotolle, mutta en lähtenyt. Reput ala-kertaan ja kalusto kannettiin tekoihin. Sitten lähdettiin syömään aamupalaa; siel hirveesti porukkaa koska kaikilla oli etuaamupala ennen siirtymistä loppusotaan. Sotavalmiustarkistuksen jälkeen lähdettiin siirtymään kohti määränpäätä. Parin tunnin jälkeen telakuorma-automme akut sanoi seis ja meidät jouduttiin evakuoimaan. Noh loppu matka meni aika nussakasti ja päästiin perille.
Ensimmäisenä tehtävänä oli perustaa komentopaikka ja sitten vasta syötiin lounas kello oli jo 3 päivällä ja metsässä alkoi jo hämärtämään. Seuraavaksi oman teltan kimppuun kiva häsätä ku ei nää täällä pimeessä mitään. Jotenki kummasti taijottiin teltta pystyyn ja alkoi toinen projekti kaminan ja lyhdyn sytyttäminen.
Tässä nyt makoilen puoli lämpimässä ja kirjoittelen blougia, kyl tää tästä kunhan se päivällinen tulis, alkaa nälkä olemaan. Tänään ei oo enää mitään ohjelmassa, joten vois ruveta nukkumaan pian, ai niin meidän ryhmän isot reput on jossain persees ja siellä on telttapatjat ja makuupussit eli ihan vitun jepa! Noniin homma jiirissö ja teltassa romanttinen "päivällinen" Nyyssösen kanssa! Öitä moi!

Päivä 161

Tänään oli herätys vasta kaheksalta, mutta ihan sairaan kova väsy siltikin. No ei auta ku koittaa tsemiä, vaikka väsyttää, selkä ja niskat kipeet. Tänään ei oikeen oo ohjelmassa muuta kuin leiriin valmistautumista ja lihaskuntotesti, jossa oli vatsalihakset, punnerrukset ja vauhditon pituushyppy. Kuntotestin jälkeen tuli vielä surkeempi olo, päätä alkoi särkemään aivan siks kovaa. Koitin ottaa särkylääkettä, mutta ei se vaikuttanu. Päivällisellä oli smetana aurajuusto kanaa, se oli kyl sairaan hyvää! Pakkasin viimesillä voimilla, kävin sotkussa ostamassa evästä ja suihkuilin pitkään ja hartaasti, koska ens viikolla ei paljoa suihkutellakkaan.. Nyt nukkumaan ja toivotaan että huomenna on kunnossa, ei hirveesti huvittais lähtee tässä kunnossa leirille.

Päivä 160

Aika basic päivä sillai, aamusta ehti just ja just nukahtaa aamupalan jälkeen kunnes "komentojoukkue" huuto raikaa käytävällä. Piti lähtee kalustamaan ja säkittämään polttopuita. Vituttaa pilkkoa puita, kun niistä ei itse hyödy mitään, koska ryhmämme on 3. jääkärijoukkueen mukana, eikä niillä kumminkaan mitään puita ole. Joten saa silti värjötellä vaikka on hiki hatussa paiskinu duunia, ettei sitten leirillä tulisi kyly.
Ase ja taisteluliivi piti naamioida sekin oli sellanen parin tunnin keikka, kun lähti taas vähä lapasesta tuo askartelu. Kangaspaloja joka paikkaan että näkyisi mahdollisimman vähän muita värejä kuin valkoista ja näin ollen sulautuisi talviseen maisemaan. Omalta osaltani lopputulos oli hyvä. Suurin murheenaihe on että kuinka kauan tuo kokonaisuus pysyy ehjänä, mutta toivotaan ainakin että mahdolllisimman kauan.
Sitten kun ohjelmaa ei enää ollut lähdettiin poikien kanssa omatoimiselle hiihtolenkille lähimaastoon. Viimeksi hiihtänyt ala-asteella ja silloinkin jokseenkin parempi laatuisilla suksilla, mutta nuo intin sukset kyllä yllätti tosissaan ei ne ollu niin paskat ku luulin. Ihan hyvin niillä pääsi eteenpäin ja heti alkoi lapsettamaan kun näki pienen alamäen. Hirveellä ryminällä alas kuin mikäkin syöksylaskija. Ensimmäisellä kerralla tultiin aika vikkelään puoli matkaa pyllymäkeä, mutta toinen kerta sujui jo paljon paremmin. Herkisteltiin ja jäätiin evästauolle 500metrin matkalla, syötiin piparia ja jatkettiin matkaa.
Molanderin kanssa otettiin taas tulisesti yhteen pingiksessä, sitä ei edes huomaa siinä hermoilun ja ilon keskellä kuinka aika rientää. Päiväunet ja päivälliselle, kalkkuna risottoa ei mikään makuelämys mutta ihan syötävää kilon pippuri hyppysellisen jälkeen.
Ilta ei tuonut oikeen mitään tullessaan muuta kuin makoilua ja voimien keräämistä raskaan hiihtosuorituksen jälkeen. Pakarat ihan hellänä ja se ei johdu mistään homostelusta, vaan kun ei jaksanut venytellä eilisen juoksun jälkeen.

Päivä 159

Se olis lomille lähtö, mutta ei mihinkään. On onni olla viikonloppu kiinni ennen loppusotaa, koska voidaan valmistella kaikessa rauhassa, kalustaa ja tehdä halkoja. Aamun kähmyssä oli harjoitus- ja varo-oppitunti seuraavan viikon loppusodasta. 5 päivän taisteluleiri, jossa väännetään miehistä kaikki irti. Tätä harjoitusta varten ollaan harjoteltu tämä koko palvelusaika, kaikista perustaidoista joukkokoulutuskauden taitoihin voidaan tulla tarvitsemaan. Leiri kuulostaa infernaalisen vastenmieliseltä, mutta mitä oon kuullu niin useimmat inttimuistot on loppusodasta ja tämä jos, joku harjotus pitää vetää täysillä loppuun asti.
Sitten annoimme palautteen meidän palvelusajastamme, tuli mieleen joku yo-kuuntelu, kun siinä oli samantapanen monivalintalomake. Siis tossa täytellessä tajus, että tää on ollu itellekki hyvä ku on päässy 2. jääkärikomppaniaan, koska täällä on kasvanu niin paljon ihmisenä ja luo varmasti hyvän pohjan tulevaisuudelle.
Iltapäivällä oli Vimpelinlaakson pallohallissa kotiutumis cooperin-testi. Käveltiin sinne tuntu, että leipoo hertta kiinni ja saan slaakin matkalla, mutta se oli ohi menevää, joka varmasti johtui suht tukevasta annoksesta ruokaa ennen siirtymistä. Juoksin kolmannessa osastossa ja päästelin koko elämäni kärkituloksen tupakan turmelemilla keuhkoilla; 2880m täräytin, mutta ei se helpolla tullut, kun 12min tuli täyteen olin niin piipussa etten pystyny puhumaan. Suorituksen jälkeen kävely takaisin kasarmille hieman kankeilla ja hellillä jaloilla.
Iltasella piti palkita itsensä muhkealla grilliannoksella, koska pian ylikunto riivaa. En tiedä mikä muhun meni, mutta valvoin yhteen asti. 8 päivää lomiin ja siihen että saa käpertyä kuusen juurelle, hakata suklaatia naamariin ja kuunnella joululauluja. Noh eipäs nyt mitään kliseistä lumenvalkeaa joulua vaan tuntuu pahasti siltä että siitä tulee kinkun, kaljan ja krapulan täyteinen joulu.

Päivä 158

Paperilla päivä näytti mukavalta ja sitähän se olikin. Aamusta oli yksikön vääpelin oppitunti kotiutumiseen liittyen; se on jännä kuinka nykyään oppitunnit on jotain niin huippua, kun E-kaudella oli 8-16 möyrimistä metsässä. Palveluksen aikana asenteet eri asioita kohtaan muuttuu. Sitten käväistiin vaihtamassa lumipuvut neitseellisen valkoisiksi varusvarastolla, mutta ei ollu niin hyvä keikka kun varusvaraston loppuvastus eli yksi vanhempi rouva, jolla on aika varmasti sotilasura takana, koska tästä naisesta lähtee muuten ääntä. Aina siinä sukkien vaihdon kohdalla alkaa suoran palautteen antaminen kymmenellä eri tavoin siitä, että kuinka sukat voi olla pareittain nivottuna niin päin persettä, kun niitä yrittää hänelle tyrkyttää. Omasta mielestä sukkia ei voi saada huonosti pareittain, mutta auta armias kyllä voi!
Nyt se on sitten todellisuutta, että minäkin pääsen harvojen ja valittujen joukkoon, jotka pääsevät hiihtämään armeijan suksilla eli kuitattiin sukset. Itseni yllätti se, että minkä kokosta miestä puolustusvoimissa on palvellut, koska itse olen reilu 180cm pitkä ja suksien kärjet olivat noin puoli metriä pääni yläpuolella. Samalla heräsi kysymys miten noilla kilometrilankuilla, pärjää tuolla metsässä, koska jos esim. pitää kääntyä niin siinä tarvitaan kyllä ryhmän verran porukkaa nostamaan mies ilmaan ja kääntämään annettu aste määrä. Toisaalta sukset kyllä tällä lumimäärällä nopeuttaa liikkumista metsässä ja vaikuttaa tehokkuuteen vaikuttaa viholliseen nopeasti ja tehokkaasti; Suomen vahvuutena oli talvisodassakin mutkaton liikkuminen lumisessa metsässä. Päivän ohjelma tässä vaiheessa oli aikalailla taputeltu ja taas saa vetää fiktiivisen rastin seinään, kun yksi päivä takana. Ei kyllä osaa enää ajatella mitä se siviilielämä on, mutta tää on sen merkki että musta on tullut mies, koska ei osaa ajatella. Kirjoitin edellisen lauseen vähän feministisestä okulääristä katsottuna, mutta senhän me miehet tiedämme että naiset ovat aina oikeassa tai ainaki joudumme taipumaan paremman sukupuolen mielipiteisiin.
Iltasella vähäsen Suomen lätkäottelua Tsekkiä vastaan, meillä oli kunnon kisa katsomo yeah vaikka alku näytti pahalta niin kyllähän se Suomi sitten loppujen lopuksi voitti. Piti tyhjää nyrkkiä nostaa huulille ja kuvitella että siinä on pullollinen sohvaurheilujuomaa. Muonituskeskuksen henkilökunta oli taas taikonu meille iltapalan, löyty vanukasta, hedelmää, lihapiirakkaa, leipää, leikkeleitä, pipareita yms. ei siinä paljoa ehtinyt herkutella ku kasilta loppuu jo vapaa-aika kun meillä on HKK eli hälyytyskomennuskunta, joten kiskasin murkinat huiviin ja menin jatkamaan jääkiekon jännitysnäytelmää. Ei oikeen varmaan uni tuu ku nukkunu aika tukevat päiväunet tänään ja tänään on ollu huomattavasti parempi päivä kun eilen; saa miehetkin kiukutella ainakin kerran kuukaudessa.

Päivä 157

Vituttaa, vituttaa niin paljon. Tolla lauseella on hyvä aloittaa, toi kuvaa mun fiilistä paremmin kuin hyvin. En löydä tästä laitoksesta mitään positiivista tällä hetkellä.
Tänään oli komppanianhyökkäystä ysistä eteenpäin. Ihan paskaa ja tylsää oli ja tota pitäis tehdä loppusodassa 5päivää. Joululomatkin tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, mutta kai pitää vaan yrittää jaksaa. Hyökkäyksen jälkeen oli joululounas, joka oli ihan ookoo intin ruuaks. Siivouspalvelu oli tarkempi ku ennen ja kaikki nurkat piti siivota ja kuurata. Mä oon vielä toinen apupäivystäjä joten mä joudun bostaa päivystäjänä 7-8 ku päivystäjällä on virkistystunti ja 2-5.. Sry ku tästä tuli tällänen avautumiskirjoitushässäkkä mutta joskus on vaan huonoja päiviä, jopa intissä!

Päivä 156

Aamupalan jälkeen lähdettiin jalkamarssilla anpumaradalle, jossa ammuttiin ampumataitotesti kolmessa osastossa. Pitkän ja tuskallisen kävelyn jälkeen ammuttiin pari laukausta syötiin ja lähdettiin takaisin kävelemään kasarmille. Pari tuntia ehti makoilla ennen päivällistä, sain ihan makeat unet aikaan. Siivouspalvelun jälkeen sotkuun jossa oli herkkupullia ja munkkien syöntikilpailu, jonka varusmiestoimikunta järjesti! Illalla luin vähä kirjaa ja rupesin nukkumaan.

Päivä 155

Tarkoitus oli viettää rento ja mukava aamupäivä ennen takaisin lähtöä, mutta miten kävikään; heräsin yheltä. Noh se siitä mukavasta aamusta sen sijaan sain kiirettä ja vitutusta, koska tänään piti takas Kajaaniin. Jos niitä positiivisia puolia haluaa etsiä niin tää on toka viimenen kerta ku matkustan Kajaaniin ennen kotiutumista.
Nopeesti tortillat huiviin ja maman kanssa ruuhkaan surffailemaan. Kaupassakin piti vielä käydä ostamassa hyvyyksiä loppusotaan, joka on siis 5 päivän taisteluleiri, joka on se suurin ja vittumaisin 5 päivää tässä instituutissa. Alettiin taittamaan matkaa rattoisasti ja pian oltiin Kajaanissa. Pian sana oli vaan hämäystä koska ei se nut niin vikkelään mennytkään, mutta taas yksi vajaa 400km lusittu. Taas meikäläisen ruutupäiväpeitto otti mut hellään hyväilyyn, kunnes sysäsin sen tylysti kaappiin ja jatkoin peiton alla unia.

Päivä 154

Ainut täysi lomapäivä, aamulla heräsin ja menin ottamaan kahvia, ensimmäisen suullisen jälkeen kahvi purskahti refleksin omaisesti lavuaariin.
Tajusin krapulan taas saapuneen, vaihdoin kahvin kokikseen joka sentään meni alas. Elbailin vaan ja lagasin kotona, kunnes mentiin Samuelin kanssa ostelemaan darramättöä sipsii, dippiii ja fantas. Menin kotiin mättään herkut naamaan.

Päivä 153

Lomille lähtöpäivä mun matka-ajanpidennys alkoi 11:42 joka oli vitun jepa. Aamusta kaluston huoltoa vaan ja sitten lomavalmistelut ja lounas, jonka jälkeen lomille. Taksilla citariin sieltä kaljaa. Oulussa pitsalle koripizzaan, ku oli tunti odotusaikaa. Junassa ravintolavaunuun naukkailemaan ölppää ja pian oltiinkin jo seinäjoella. Menin vaan himaan syömään, vaihdoin kledjut ja lähdin kaupunkiin. Samuelin kanssa oli tarkotus mennä gringon kautta fontanaan, mutta päädyttiinkin loppuviimein leipätehtaalle, josta faija evakuoi meikäläisen tukevan humalatilan takia.

Päivä 152

Heräsin puol 4 kipinään, että meijän teltta pääsee joskus purkamaan telttaa, koska oon kuulemma komppanian huonoin heräämään. Noh ennen kun karjasin herätyksen teltassa olin kantanu mun kaikki kamat ulos ja olin ready. Ton takia olis melkein voinu vetää rastin seinään. Jepa kuudelta piti olla kaikki kalusto laskettavassa muodossa, että voitiin tarkistaa ettei mitään ole hukkunut metsään. Aamupalan jälkeen lähdettiin räjäytysharjoitukseen jossa oli tarkoitus kaataa puu, tehdä maahan reikä ja siirtää/hävittää kivi räjähdysaineilla. Meillä oli vajaa 20kg tnt:ä käytössä, ensin harjoiteltiin nallin kiinnittäminen aikatulilankaan ja koe poltettiin lankaa 15cm jonka pitäisi palaa 15sekuntia. Mentiin takakukkulalle katsomaan räjähdystä. Ihan makee se oli se räjähdys ja mentiin katsomaan räjähdyksen tuhoja ja kyllä se tnt oli tehny tehtävänsä. Syötiin ja lähettiin kassulle. Nukuin koko matkan joten 4 tuntia meni nopeesti. Kassulla kalustohuolto ja kamat kaappiin. Sitten vapaa-ajan alettua menin sotkuun moikkaamaan Villeä joka oli loppusodassa meijän kassun vieressä. Heti yksikössä nukkumaan.

Päivä 151

Siis tuli taas huomattua itse ja myös muut huomasivat, että olen ehkä vaikein saada heräämään ja nousemaan ulos makuupussista jos oon vähääkään väsynyt. Noh pitkän taistelun jälkeen nousin ylös ja söin pari lihapiirakkaa aamupalaks ja sit menoks. Tänään oli ohjelmassa Kapteenin valvomat joukkueen puollustusammunnat, jotka ovat myös viimeiset kovapanos ammunnat minulle.
Homma alkoi harjoittelulla, jossa tsekattiin asemat ja tulitoiminta. Meidän ryhmä oli etumaastossa ottamassa vihollista vastaan jossa käytiin tulitaistelu ja tuhottiin panssarivaunu, irtaannuttiin vajaa 1km juosten savun turvin varsinaisiin asemiin, joista pysäytettiin vihollinen suon reunalle. Näistä asemista ammuttiin kaksi kevyttä kertasinkoa joilla pysäytettiin vihollisen mekanisoituhyökkäys. Meidän pysäytettyämme vihollinen meidän pesäkkeiden takaa koukkasi 2 ryhmä tuhoamaan vetäytyvää vihollista sivustasta ja meidän ryhmästä lähti joka kerta taistelijapari taistelupelastajiksi jotka saivat tehtävän raahata mies turvaan ja siitä lääkintämiehelle, ennen tätä kumminkin tehtiin tarvittava ensiapu ja rauhoiteltiin haavoittunutta. Evakuointi on niin
saatanan raskasta puuhaa ettei sitä voi käsittää kun vasta silloin ku oikeesti kiskoo sitä kaveria sieltä tiheästä metsästä. Taistelu päättyi tähän meidän ryhmän osalta. Kovaveto oli samanlainen, mutta ilman poskilaukauksia eli ammuttiin oikeilla kovilla maaleihin. Kovavaihe meni loistavasti ja sain hyvää palautetta rynnäkkökiväärin käytöstä, että tuleni on tehokasta ja tarkkaa. Seuraavaksi valmistauduttiin pimeään vetoon kiinnittämällä valonvahvistimet, merkkaamalla tulialueet ja harjoittelemalla irtaantuminen. Muuten pimeäveto oli samanlainen oikeastaan, mutta siinä käytettiin valoraketteja ja -pistooleja. Kun ammunta oli ohi purattiin ampumapaikka ja sitten oli Kapteenin loppupuhuttelu, hän oli tyytäväinen päivän suoritukseen. Sen jälkeen ajoneuvoihin nouse ja takaisin majoitusalueelle. Tänään oli aivan sika kylmä päivä aamulla mittarinäytti -29. Illalla sotkuun ja sitten nukkumaan.

Päivä 150

Taas helvetin vaikeen herätys ei millään pystyny nousta ylös makuupussista, aamupalan tein suoraan makuupussista käsin. Helvetin pitkällä makkaratikulla grillasin lihapiirakkaa ja löin sinne väliin makkaran, kunnon fätti melkein onnistunut aamupala. Ammutoihin lähdettiin 7:20 autohalleilta jonne meidän piti mennä ja sieltä meidän partio poimittiin kyytiin. Toimittiin tänään 1. Jääkärijoukkueen osana ja meillä oli hyökkäyksen aikana erilaisia vaunun tuhoamistehtäviä. Taistelun kähmyssä pioneerit räjäytti putkiraivaimen jossa oli 20kg tnt:tä, voin kertoo että räjähti ja kovaa. Maa nousi nätisti räjähdyksen voimasta metreihin ja lumet katosi puista. Harjoituksen 7alfa opetustarkoitulset oli harjaantua joukkueen hyökkäyksessä kovilla ampumatarvikkeilla. Koko harjoituksen ajan oli sellanen tiukka pakkanen tais olla parhaillaan -29 astetta. Viimeisistä asemista nähtiin kun kranaatinheitinjoukkue ampui tulikeskityksiä meidän eteen. Noin klo 3 ammunta oli ohi ja tarkoitus oli suunnata majoitukseen mutta joku töhö oli kadottanu itkk:n tähtäimen joten sitä etsittiin reilu tunti.
Kuudelta majoitusalueella meillä oli kenttähartaus Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Hartauden jälkeen hakkasin puita ja sotkuuuun! Joo mä tiedän tää teksti on vähän sekavaa mutta näitä on kiva kirjotella silmät ristissä, päällä helvetilliset univelat ja pitää kauheesti kokoajan tehdä jotain välissä. Huomenna on viimeinen kokonainen päivä ja perjantaina on lyhyt päivä ja takaisin kasarmille mars!

Päivä 149

Heti aamupalan jälkeen 2. joukkueen mukaan ohjelmassa joukkueen puolustus. Meidän ryhmä toimi erillisenä panssarintuhoojaryhmänä, jolla oli etumaastossa vaunun tuhoamistehtävä jossa pääsin ampumaan toisen raskaan kertasingon eli apillaksen. Toisethan korvatulpat siitä napsahti, kun osuin keskelle vaunumaalia. Se fiilis taas kun painoi liipaisinta lumi ja maa-aines nousi ilmaan ja rakettimoottorin paine lamauttaa tajunnan hetkeksi. Pienen tulitaistelun jälkeen irtaantuminen varsinaisiin asemiin ja siellä harjoitusraketti apillakset, joka sekin jysähtää ihan makeesti, jonka jälkeen viholliseen vaikuttaminen rynnäkkökiväärillä. Taistelun aikana taistelun taakse oikeita kranaattikeskityksiä ja tulenkuvaus kenttiä jotka räjähtelivät tnt:n voimasta. Lopuksi irtaannuttiin juosten joukkueen kokoontumistasalle, jossa loppupuhuttelu ja teltoille valmistautumaan pimeävaiheeseen. 17:00 lähdettiin valumaan kohti ampuma-aluetta jossa oli tarkoitus käydä sama taistelu pimeällä hieman muuteltuna. Tähän taisteluun lipastettiin myös valojuovia. Toimin valaisijana sinkojen ammuntapaikalla, ammuin valopistoolilla maaliin kohdevalon, joka mahdollisti singolla pimeässä ampumisen. Taistelu meni muuten samalla tavoin paitsi että oli pimeää ja lopuksi ei irtaannuttu vaan aseet tarkastettiin varsinaisissa asemissa. Ryhmämme sai positiivista palautetta ja muutenkin päivä meni ihan putkeen. Heti taistelusta ajoneuvo pysäytti sotilaskodin eteen, josta kahvia ja munkkia. Kipinässä istun tällä hetkellä, syön rusinoita ja lataan puhelinta, yeah!

Päivä 148

Aamulla mukeen äpöstään klimpit huivii ja yksikköön pakkaamaan kalustoa. Taas näitä hommia joista tietää olevansa elossa ja lähdössä leirille viikoksi Vuosangan maisemiin, sinänsä reissu on haikea, koska tämä on minun ja säätieteellisen ihmeen viimeinen kohtaaminen. Miksi ihme, no viime vuonna pari viikkoa ennen juhannusta pyrytti lunta taivaan täydeltä.
Ysiltä lähettiin köröttelemään kohti määränpäätä, 10min ja meijän uljas ratsu puskee viimeiset epätoivon hönkäisyt sankan mustana pakokaasuna. Telakuorma-auton vaihto ja matka jatkui vielä verkkaisemmin. Arvioita matkan kesto hieman yli 3tuntia pyhh, bullshit melkein 5tuntia se otti siirtyä vajaa 100km. Toivottavasti puolustusvoimien hyökkäys perustuu tehokkuuteen eikä nopeuteen, koska muuten ollaan aika nesteessä. Ensin komentoteltta pystyyn ja sitten oma enkä sitä telttaa tarkota vaan makoitustelttaa. Pian oli kaminassa sievä punahehku ja lämmöntuoton pystyi jo tuntemaan jalanpohjissa. Päivällisenä hiukset päästä chili con carnea, oli vissiin käyny joku lapsus sen chilin kanssa vaikka nimi on chili con carne ei se nyt sitä tarkoita että sitä chiliä on 50% ruuan massasta. Sotilaskotiin imaseen kahvit ja nauttimaan munkista. En kyllä varmaan syö moneen jouluun munkkia ku pääsen täältä veke, tullu muuten vedettyä muutama hassu hillosokeriuppopaistopläjäys.
Iltapalaks lihapiirakkaa väliin sujatejuustoa ja ketsuppia. Kiva koittaa nukkua, kun sillä nukkumatilla on vielä pidempi matka mun luo, kun oon täällä vitun skutsissa. 1-2 kipinävuki pitää pitää heittokipinää komentotelttaan myös mutta ihan hyvin tässä kipinävuoron aikana rustaa tän joka päiväisen vuodatuksen armeijan harmaista.

Päivä 147

Hyyyyi sunnuntai, taas hirvee masis ku pitää lähtee bäckkiin ja vielä kauhee vapina sen päälle ei tee hyvää nuoren miehen mielelle tämmönen yhdistelmä. Onneks pian reserviin nukun varmaan ekat 2kk äitin ja isin välissä; en nyt ehkä kumminkaan ihan näin pitkälle vie asiaa, mutta muistelen kaikkea sitä vapautta ja omaa rauhaa joka oli ennen joka päiväistä paskaa nyt sen arvoa ei voi käsittää. Väkisin astuin ajoneuvoon jossa luki sotilaskuljetus ja totesin ensimmäisen sadan metrin jälkeen että tässä bussissa on takaiskarit paskana ja kun bussi ajo ihan pienestä töyssystä niin oli pää katossa pompun voimasta. Tiedän kuulostaa jo yksistään ihan loistavalta, mutta lisätkää siihen kun yrittää pidätellä hissipoikaa mahalaukusta. Matkasta ei muuta lisättävää kuin että paskaahan se oli.
Kassulla pakkasin leirikamat ja menin venailemaan nukkumattia jonka senki ajoneuvo oli vähä rikki varmaan kun tuntui että se ei saavukkaan minun luo.

Päivä 146

Mulla oli herätyskello soimassa puol 11 keitin kahvia ja suunnitelmissa oli mennä Annikan kanssa kaupunkiin kahville puolen päivän aikoihin mutta tuli pari muuttujaa ja meninkin vasta kahen aikaan. Oli huippua nähdä Annikaa pitkästä aikaa ja kysellä vähä kuulumisia. Mamma tuli hakemaan söin ja lähdin Matildan luo, kaupan kautta tietenkin. Tämäkin viikonloppu meni kaljotteluksi. Kaisan kyydillä Lilalle josta taksilla kaupunkiin hurvittelemaan. Mentiin Skylle en ollu ikinä käyny siel, ihan makee mesta voitin ihan hyvin rahaa blackjackista ja olin humaloitunut. Valomerkin jälkeen subiin safkaamaan ja kotiin pötköttämään.

Päivä 145

Kapteenin palauteoppitunti kokeiluharjoituksesta ja ens viikon ampumaleirin varo-oppitunti. Sitten loma valmistelut asetarkistukset yms. ja odoteltiin, että kello lyö 15:15 ja pääsee pois täältä. Astuin bussiin ja yhtäkkiä herään Kokkolan abcltä kevyet 4 tuntia tuli nukuttua ja oli ihan huippuu ku matka oli menny niin nopeesti. Ostin kolmioleipää vaikka tiesin että mami oli tehny pitsaa! Kotiin päästyäni söin ja menin melkein heti nukkumaan. Oma sänky on paras!

Päivä 144

Torstai aamuna klo 6 siirryttiin ykkös joukkueen mukaan, joiden mukana meidän oli tarkoitus hyökätä ja toimia joukkueen pst-miehinä. Paukkupatruunoita jaettiin paikan päällä ja kuulot suojattiin; suunnattiin vihollisen lähelle ja odotettiin muutma tunti H hetkeä ja lupaa hyökätä. Alko olemaan kädet niin jäässä ettei pystynyt pitämään aseesta kiinni eikä sormet muutenkaan liikkuneet, hyviä hommia puuskissa melkein 25 astetta pakkasta. Kun lopulta saatiin lupa hyökätä käytiin melko pitkä tuli taistelu ja tuhottiin pari vaunua. Lopulta irtaannuttiin ja lähettiin kasarmille. Tuntui hyvältä vaikka telakuorma-autossa oli vitun ahdasta vaihteeks.
Kasarmilla kalusto huollettiin ja laitettiin varastoon, jonka jälkeen purkasin repun sisällöt kaappiin ja elbasin kunnes pääsi sotilaskotiin kahville! Illalla uni tuli nopeesti ja onneks huomenna lomille.

Päivä 143

Herätys klo 5 ja käveltiin kuvitteelliselle aamupalalle jota ei näkynyt. Parin tunnin päästä se tuli syötiin ja mentiin asemiin ODOTTELEMAAN. Noin viikon kuluttua tai ainakin se tuntui siltä se vaunu taas tuli ja ammuin sen sököks ja juostiin taas pää kolmantena jalkana karkuun ku tuhotusta vaunusta irtaantuu jalkaväkeä joka ampuu selkään. Ei kumminkaan taisteluleireilläkään viedä asiaa niin sodanmukaiseksi että oikeilla panoksilla ammutaan, mutta meillä oli paukkupatruunat käytössä ja aseissa laaserilähettimet, joiden säde kun osui niin meillä päällä olleet vastaanotin liivit alkoi huutamaan haavoittumisen ja kuoleman vuoksi. Jos haavottui niin muiden piti evakuoida mies helvettiin vihollisen jaloista, ite en haavoittunu kertaakaan oon aika kovis. Kun vihollisen hyökkäys oli ohi pakattiin kaikki kamat ja vaihdettiin leirin paikkaa huomista hyökkäystä varten. Siirryttiin tilapäis ryhmitykseen vihollisen lähelle, jotta aamun kähvyssä voitiin mögee vihollisen kimppuun, joka suunnasta ja niitata kaikki poteroihin. Lounas syötiin tuntuvassa pakkasessa noin kello 19, ruuan jälkeen tuntui taas helpommalta olla edes normaalisti vittuuntunut eikä vajota epätoivoon ja itkeä. Meinas telttakin palaa kun ne jotka teltan pystytti oli kiristäny teltan aluksi kahdesta kulmasta eikä neljästä niinkuin pitää, noh kaminassa oli hyvä tuli jo kunnes teltan keskisalko otti ja lähti, eli kaatui ja kaminan putki irtosi vaakatasoon teltan kattoon. Kamina niin nopeesti pihalle ja piippu kuriin ja teltan korjaus hommiin. Kun viimein päästiin nukkumaan olo oli helpottunut ja kipinä VASTA klo 4.

Päivä 142

Etu aamupala eli mennään normaalia aikaisemmin ravintolaan syömään aamupalaa. Ravintola siksi että kun kerran syö maastossa sitä mäskiä niin mieli muuttaa sen lautasella tarjoillun ruuan niin taivaalliseksi ettei mitään järkeä. Aamupalan jälkeen loput kamat messiin ja sitten joukkuekohtainen kalusto pakattiin telakuorma-autoihin. SVT eli sotavalmiustarkastus oli vähä kasin jälkeen, jolloin kaikki tulee olla valmista ja kasvot maalattu ja taisteluvarustus niskassa. Ahtauduttiin ajoneuvoihin ja lähdettiin sotimaan, taisteluleireillä kuvataan sodanajan tilaa ja tilannetta eli kaikki toiminta on kuin sodassa. Määränpäässä ajettiin ilmasuojaan ja miehet ulos, kamat kantoon ja meijän ryhmä suojasi muiden ryhmittäytymistä. Sitten kun muut ryhmät oli saaneet ryhmityksen kuosiin, niin mut ja alik. Kettunen kiikutettiin kolmos ryhmän luo jossa me toimittiin ryhmän panssarintuhoajina. Katsottiin sopivat asemat ja aloitettiin pimeävalmistelut, koottiin teltta yms. Kuuden aikoihin ryhmityttiin asemiin ja odoteltiin mahdollista hyökkäystä. 5 tuntia myöhemmin mä seison samassa asennossa samassa paikassa, syy samaan asentoon oli varmaan se että olin jäätynyt. Pian kumminkin se panssarivaunu tuli ja ammuin sen paskaks ja irtaannuttiin suoja-asemiin. Kello oli 12 yöllä ja viimeks syöny aamupalan, polttopuut tipo tiessään ja vitutti.

Päivä 141

Herätessäni jo haistoin paluu matkan haisevan voimakkaan maltaiselta. Puol 4 hyppäsin junaan ja maistelin sivistyneesti Suomalaista laageria ja kelasin tulevaa viikkoa. Matkat on kyl silleen ihan paskaa jos ei oo päissään, mutta Kevin tuli Pännäisistä kyytiin ja olut kutsut jatkuivat. Katottiin siinä samalla leffa Looper, se oli aika outo mutta toisaalta aivan sairaan hyvä. Kajaaniin saavuttuani mentiin johki random grillille, jossa joku likka teki rakkaudella mulle hampurilaisen, koska se hampurilainen oli oikeesti mun pään kokonen. Mun mielestä on hienoa ku jotku vielä tarjoaa kunnon kokosia annoksia eikä sniiduile niistä raaka-aineista, tottakai se näkyi hinnassa mutta silti. Kasarmilla pakkasin leirikamat, kömmin niihin valtion vällyihin ja aloin ottamaan lukua.

Päivä 140

Jäätävä kanuuna, särkkärii ja nukkumaan uusiks. Sunnuntai päivä eli tuskin mitään suurta häppeninkiä jos parit netti sessiot vetäsis ja söis jotain hyvää safkaa. Näinhän se suunnilleen meni kotona oleilin ja fiilistelin tätä lomaa kuinka huippu tää on ollu yms. ei oo pitkään aikaan ollu silleen että on ihan sujut sen kanssa että lähtee maanantaina takas Kajaaniin, vaikka meillä on taisteluleiri. Tiedän että mieli muuttuu kun oon siellä kylmässä hytisemässä.