Päivä 181

Tänään on se päivä, kun saa lähteä lopullisesti kotiin täältä. 4:45 herätys kello pärisee ja ehkä maailman nopein sängystä nouseminen. Suuntasin heti ilmottautumaan pois yksiköstä, tupakan kautta päävartiostoon hakemaan sotilaspassin ja palvelustodistuksen. Taksi oli jo tilattu niin, että se on klo. 5 portin edessä. Yksin mä sitten päästelin tilataksilla rautatieasemalle, joka ei ollut vielä auki, mutta kävi ihan hyvä tuuri koska taksikuski oli just menossa tauolle niin sain bostailla sen kaa hetken ennenkuin pääsin sisälle asemalle.
Juna nosti kytkintä 6:20 ja kaks tuntia Ouluun. Oulussa etin jotain ruoka mestaa, vitut lauantaina oo mikään auki puol 9... Noh oli pakko turvautua kahviin ja kolmioleipään. Vähän ennen junan lähtöä ostin vielä olutta, ettei nyt ihan selvinpäin tarvi matkustaa. Onneksi Oulu-Seinäjoki välillä oli ravintolavaunukin josta sai lisää sitä kuuluisaa. Jouduin vaihtamaan 5 kertaa paikkaa junassa kun mulla ei ollu paikkalippua vaan sellanen junalittera.. Matka meni ihan mukavasti kuunnellessa musiikkia, ja kelaillessa palvelusaikaani myös että se on nyt OHI.
Seinäjoelta alkoi matkan viimeinen erikoiskoe, noin 100km koti Vaasaan. Mamma oli jo asemalla vastassa ja kotiin päästyäni oli kunnon sisäfileet valmiina.
Illalla olis tarkoitus lähteä juhlimaan mun intistä pääsyä ja suremaan muiden poikien lähtöä alkoholin merkeissä. Pian oli olutta kädessä ja tiukan alottelun jälkeen suunnattiin keskustaan. Gringon kautta Fontanaan taas matkamme kävi. Fontanassa ei ollu ristinsielua, hyvä kun vittu baarimikko oli mestoilla.. Oli aika boring, soitin papalle että hakee ja pelastaa mut maksan lisää turmelemiseltä, ja tähän lääkkeenä oli pakko hakea kebabia.