Päivä 180

Muilla mukava herätys ei mulla. Ensinnäki tunti unta ja mä en kotiudu tänään, vaikka muut pakkaavatkin kapsäkit ja lähtevät kotiin. Minä en lähde vielä kotiin, koska mulla on yksi päivä henkilökohtainensyylomaa, joka on korvattava palveluksen päätyttyä. No eniten vitutti se kun näki monia varmaan viimeistä kertaa ikinä ja sitten mulla ei ollu yhtään fiilistä mihinkään. No kumminki lounaan jälkeen vedettiin siviilikamat päälle ja lähdettiin luovuttamaan loput intin kamat varusvarastolle. Aivan jäätävä jono, mutta se oli mun onni ku huomasin villapaidan jääneen yksikköön; juoksin hakemaan sen ja ehdin ihan hyvin! Kamat kun oli palautettu niin totesin tää oli nyt tässä.
Seuraavaks mielessä soi My heart will go on, kun oltiin takapihalla kolmirivissä ja rakas Kapteenimme sanoi: "Reserviin mars", mutta meikä lähti takaisin sisälle... Tämän jälkeen sotkuun Molanderin ja Saarnin kanssa päivittelemään palvelusaikaa ja sen tapahtumia ennenkuin heidän reservikyyti lähti. Kyllä täytyy myöntää että ihan loistavia ystäviä saanut tänä aikana kun täällä korvessa on tullut tsempattua päivästä päivään.
Meikä lähti siirtymään kohti 1. tuliasema patteria, jossa bunkkaan tän yön ja lähden klo.5 aamulla hakemaan sotilaspassia ja palvelustodistusta päävartiostosta.
Aloin jo joskus vähä ennen yhdeksää houkuttelemaan nukkumattia luokseni, mutta ei se uni meinannu tulla millään.