Päivä 139

Puol 3 pelaamaan rayn raymond kiertueelle pokeria ja lähdin pois puol 3 yöllä. Siinä välissä kävin pari kertaa amarillossa safkaamas ja join varmaan joku 20 tuoppia kaljaa ja useat shotit. Plussan puolella pois, vaikka useampi satanen meni hurvitteluun. Parikskytä minsaks vielä fontanaan huitaseen parit virtaset. Subin kautta himaan pötköttään.

Päivä 138

Pientä kaluston huoltoa aamusta sitten kapteenin varo-oppitunti jossa myös käytiin tulevan viikon leirin sisältö. Kuulosti aika paskalta ei paljoa nukuta ens nukuta. Jotenki ei tällä hetkellä nappaa tää blogin kirjottelu mutta ei viitti jättää keskenkään ku on näin pitkälle päässyt.

Päivä 137

Oppitunteja ja kuntopiiri, johon en osallistunut vapautuksen takia. Oppitunnilla käsiteltiin rauhanturvaamista ja muutenkin puolustusvoimat työnantajana. Sinänsä ei minua koskevia aiheita koska en ole jäämässä inttiin töihin.. Jotenki niin nakertaa tää mesta jo.

Päivä 136

Aamulla veksiin ärtyneen selän takia ja sain 2 päivää vapautusta. Kun saavuin yksikköön kaikkien vapautustaistelijoiden piti mennä kapteenin toimistoon selvittämään vapautuksen syy ja miksei pysty osallistumaan taistelukoulutukseen. Puoleen päivään asti luettiin sotilaankäsikirjaa päivystäjänpöydän tasalla. Olin vähä väliä pyörimässä kapteenin toimistossa loma-anomuksen vuoksi. Pakki lounaan jälkeen kaluston huoltoa ja asetarkistukset... Illalla Iiron kanssa sotkuun ei muuta.

Päivä 135

Aamulla sotilaspapin oppitunti kuolemasta ja kuolleen käsittelystä ei mikään iloisin aihe näin viikon alkuun. Oppitunti kesti pari tuntia ja sen perään heti lounas. Ja iltapäivällä olisi pitänyt olla taistelukoulutuksen kertausta mutta eipä ollutkaan, vaan minä hyödynsin ajan nukkumalla hyvät 3tunnin unet. Olin käymässä myös vääpelin toimistossa ton loma säädön takia mulle on myönnetty liikaa lomia, mua se ei sinänsä haittaa mutta yksikön vääpelillä oli sanottavaa lomistani. Aika turha mutta rento päivä ja sotkussakin oli vielä vaniliamunkkeja ku menin sinne, päivä muuttui rennosta hyväksi ja rennoksi päiväksi.

Päivä 134

Taas on lähtö lähellä enkä meinaa sitä lähtöä ollenkaan vaan sitä että takaisin töihin Kajaaniin, ja rakentamaan vankkaa maanpuolustusta. Aamukahvia ja vähä leipuskaa heti herättyäni. Nää lähtö päivät menee sikiöasennossa nurkassa hokemalla "tänään takas", näinä päivinä ei pysty tekeen mitään ku ei huvita yhtään lähteä takas yhtään. Sisko teki ns. viimeisen ehtoollisen ennen puol viittä. Bussissa aika taas lensi, not.. Olin matkalla ainaki kaks päivää tai ainakin tuntu siltä. Yksikössä sanottiin heti että mä oon kusessa, koska mun lomapäivät on miinuksella. Noh iloisin mielin nukkumaan ja venaamaan huomisen huutoa.

Päivä 133

Buranaa ja vettä aamupalaks, ja freessiin suihkuun. Ihan hirvee jumi päällä koko aamupäivän ja lagasin koneella. Ruuan jälkeen lähettiin Samuelin kanssa joulunavajaisiin, ei ollu oikeen joulunen tunnelma kun sato vettä, mutta heti huomas jouluhössötyksen alkaneen porukkaa änkee kauppoihin ihan hulluna ja kauhee ostopakko päällä. Kuudelta oli ilotulitus, jonka jälkeen bouncattiin kaupan kautta koteihin. Illalla vähä iskän kanssa formuloita katottiin ja menin nukkumaan.

Päivä 132

Ihan yhtä vaikeeta se herääminen on leirillä kuin kasarmillakin, ihan paskoja kaikki herätykset.. Aamulla oli jotain kaluston huoltoa, niin paskaa ku pitää keksimällä keksiä tekemistä vaikka kaikki kalusto on kuosissa.
Lounaan jälkeen oli juoksulenkki, joka sekin on mun mielestä aika tyhmää järjestää ruokailun jälkeen kun vatsa on täysi. Lenkin jälkeen lomavalmisteluita hääräämään, pian kello olikin jo 15:15 ja lomille. Bussissa katottiin Sin City niin outo mutta toisaalta sairaan hyvä leffa. Vaasaan päästyäni äkkiä kotiin suihkuun, syömään ja vaihtamaan vaatteet, kun Iinan ja Millan synttärit partyt oli tänään. Vaskiluotoon hirveetä vauhtia ja kalja auki. Se juhlapaikka oli ihan sika makee ja oli taas mukava nähdä ihmisiä viikon metsässä möyrimisen jälkeen. Jotenkin olin niin väsynyt kun muut lähti kaupunkiin hurvittelemaan niin mä soitin iskän hakeen mut kotiin nukkumaan.

Päivä 131

Oli huippu herätys ku olin saanu valmistautua siihen tunti kymmenen minsaa ku olin viimeses kipinä vuorossa, eikä mua tarvinnu odotella että kömmin makuupussista purkamaan telttaa, koska tänään heti herättyämme alkoi teltan purku ja kaluston pakkaaminen. Oli kiva viidelta purkaa telttaa ku ei nähny mitään taas mentiin käsi kopelolla ja etittiin niitä telttanarujen kiiloja ja kamiinakin on kiva purkaa kun se on tuli kuuma. Tektan purun jälkeen aamupala ja pst-ryhmä lähti leirin viimeiseen ammuntaan; tämän päivän ohjelmassa on rätkiä kovia sinkoja. Paikan päällä selvisi kaikki ampuu kevyet kertasingot ja kymmenen pääsee ampumaan raskaat kertasingot minä ja mun tupa frendi Nyyssönen, me vaan ollaan niin nohevia. Tehtiin singoille käyttöönotto tarkistukset että kaikki on kunnossa ennen niillä ampumista. Alkas jännittämään toi raskas sinko heti oikeestaan mutta ensin vuorossa oli kevyet kertasingot, saatiin kouluttajien lisäksi isoja herroja katsomaan ammuntoja, jotka ei helpottanut jännitystä! Tuli meitsin vuoro ampua kevyt sinko, kun oli nähny millanen ei jännittäny ollenkaan ainut oli se että osunko tolla erilaisella tähtäimellä mikä tos oli, mutta voin todeta että täydellinen osuma keskellä panssarilevyä! Kaikkien ammuttua kevyt sinko 120 metristä siirryttiin 160 metriin josta oli tarkotus ampua raskaat singot, kun kevyen singon räjähdykset oli voimakkaita en halunnut edes ajatella raskaan tulivoimaa kun sen kalipeeri on puolet isompi... Ensinmäiset meni ampumaan, jäätävä räjähdys ja iloisia miehiä tuli takaisin, kysyin miltä tuntuu jokainen "ihan mahtavalta", olin silleen im ready to face demon. Otin ehkä viimeisen spurtin ampumapaikalle jännitys oli käsin kosketeltavaa, kouluttaja komensi ampumakuntoon toistin käskyn ja tein tarvittavat toimenpiteet, aloin hieromaan ampuma-asentoa ja mkään ei tuntunut hyvältä omasta mielestä vaikka ammunnanjohtaja sitä kehui, koska olin kuullut kaikkia tarinoita tämän singon ampumisesta että neniä on murtunut, mustasilmä on normaali, tuntuu samalta kun löis lapiolla yms. mutta silti huusin valmis, jonka jälkeen tuli käsky "taistelupanssarivaunu 160metriä" toistin käskyn ja poistin varmistimen ja vein peukalon laukaisimelle. Mun maailma pysähty samalla millisekunnilla ku painoin laukaisinta, maa nousee ilmaan, poski on tunnoton, jalat spagettina mutta pääasia on mies viihtyy. Siis jotain niin uskamatonta se fiilis, heti ku olin ampunu nii kysyin "kai mä osuin?" vastaus oli myönteinen, oli niin ku ei itte nähny ollenkaa mihin se osu! Shiet hymyilevä miehen alku talsi takaisin taukopaikalle paivittelemään ampumatapahtuman kulkua. Loppupuhuttelun jälkeen lounas ja moottorimarssi Kajaaniin takasi eli noin 3 tuntia telakuorma-autossa.. Heti ku istuin nii se oli filmi poikki. Kun päästiin kasarmille heti alkoi kaluston huolto, ja sitten vasta henkilökohtainenhuolto ja vapaa-aika alko klo 19:00 mentiin Molanderin kanssa pitsalle ja sitten heti nukkumaan.

Päivä 130

Tj 50 oh yeah! Ei kyllä vielä parane tuuletella, koska kaikki leirit on tässä lopussa, mitkä ei oo mitään herkkua. No mutta asiaan tänään meillä oli raskaslähipanssarintorjuntajoukkueen kanssa hyökkäystä sinkotiellä. Ryhmä koossa toimittiin, ja tarkoitus oli hyökätä noin 600metrin päässä aloitus paikasta olevaan maaliin ja sieltä vetäytyä ja tuhota vihollista matkalla. Mä en oo ollu ikinä niin dead ku tänään meinas vaan happi loppua yksinkertaisesti. Ryhmältä suoritus meni nappiin mutta meikäläisen sinkossa oli joku vika se kuti lähti ihan mihin sattuu. Heti kun kaikki ryhmät olivat käyneet ampumassa tämän, niin aloitettiin pimeävalmistelut ja suoritettiin puolet lyhyempi rata pimeässä, mutta pimeässä taisteleminen ei oo mitään helppoa kun aina tarvitsee valopistoolia valaisemaan maalialueen ja sen jälkeen voi vasta tulittaa. Oli makeen näköstä ku meillä oli valijuova kuteja käytössä niin näki mihin ne luodit meni.
Viimeisen vedon jälkeen osa lähti välittömästi purkamaan rataa ja loppupuhuttelun jälkeen lähdettiin autohallille puhdistamaan maalilaitteita ja sinkoja. Kun kaikki oli valmista niin pääsi leiriin, saavuin leiriin vähän vajaaa 10 joten noin 15tuntia metsässä tänään. Uni maistuuu ja meitsillä on onneks viimenen kipinävuoro 3:50-5:00 eli herätys on viideltä....

Päivä 129

Tänään oltiin komentojoukkueen mukana ja ohjelmassa oli T3 ammunnat eli partion hyökkäysammunta, jossa on kolme taistelijaa keskimmäinen yleensä ryhmänjohta eli alikersantti. Joskus puol 8 aikoihin oltiin mestoilla ja aloitettiin valmistelemaan taukopaikalle nuotiota että voi lämmitellä kun odotellaan omaa vuoroa!
Meidän partio oli ensimmäisenä vuorossa ensin paukkupatruuna rata, jonka jälkeen voitiin siirtyä kova radalle. Kova radalle ei päästetä ennenkuun aseenkäsittely on varmaa ja turvallista paukkupatruuna radalla. Kova rata oli melko haastava T3 ammunnaksi, mutta omasta ja kouluttjien mielestä se meni loistavasti, eikä tapahtunut kuin yksi virhe ja sekin oli minimaalisen pieni joten voin olla tyytyväinen partioni suoritukseen. Suorituksen jälkeen nuotion ääreen odottelemaan ja grillaamaam makkaraa kunnes kaukki olivat valmiit. Purattiin radat, tosi kiva kantaa 500m päästä jotain maalin kehikkoa, kun rata oli purettu niin loppupuhuttelu, jossa kouluttaja nosti ensimmäisen partion suorituksen nuiden yläpuolelle, tuli aika otettu olo taas kun viime ammunnoissa oli sama partio ja sama homma osaston paras suoritus, herra ylikersantti palkitsi meidät kahvilipuilla, feels good! Seuraavaksi lähdettiin valmistelemaan komentojoukkueen huomisia ammuntoja vaikka pst-ryhmä ei osallistu kyseiseen ammuntaan... Kun oli valmista takas leiriin ja siellä jo osa tarkka-ampujista pilkkoi puita ja sytytti kaminaa, kiva tulla työmaan keskelle.. Päivällisen everybody sopan jälkeen sotkuun lataamaan puhelinta ja osteleen! Loppuilta elbiä teltassa ja iltapalaks oli makkaraa, ja onneks osti. sinappia sotkusta, noh vietin sitten hyvän hetken ennen nukkumaan menoa syömällä makkaraa.

Päivä 128

Ei oo kiva herätä vitun kohmeessa teltasta 5:30 ja eikä mitään toivoo lähtee heti aamupalalle, mutta onneks on varautunut eilen ostamalla sämpylän, noh safkasin sen ja jatkoin lämmittelyä. Aamun ohjelma oli niin että lähdettiin kahdeksan pintaan ampumaan kertasinkojen sisäpiippuammuntoja ensin paikalla oleviin vaunuihin sitten liikkuviin maaleihin. Naamat piti naamioida valkoiseksi. Ammunnat olivat sinkotie nimisessä paikassa, omalta osaltani ammunta alfa meni hyvin. Bravo ammunnat alkoivat samassa paikassa kello 18:00 jossa harjoiteltiin pimeä toimintaa: valonvahvistimen käyttöä ja valoraketin valaistuksessa ampumista. Takaisin leirillä oltiin hieman yli kahdeksan, kävin sotkussa kahvilla ja ostin paketin makkaraa aamuks. Kipinävuoro mulla on 03:00-04:15 eli ihan jepa...

Päivä 127

Rupee käymään aamut vähiin 53 aamua jäljellä, mutta pitää muistaa että on aamukasa vielä kun on 2 aamua, koska kahestakin saa vielä kasan! Mutts tota juuu, viikon ainut muonituskeskus aamupala koska tänään lähetään leirille ja perjantai iltana vasta takas! Aamu alkoi kalustamisella, pakattiin kamat telakuorma-autoon ja sotavalmiustarkastuksen jälkeen ajoneuvoihin nouse ja moottorimarssi vuosankaan noin 3 tuntia tiukkaa helvettiä 10jätkää pienessä kopissa ja ei saa hyvää asentoa nukkumiseen. Noh ihme ja kumma nukuin vajaa 1,5h niskat ja selkä ihan saatanan kipeet ei passaa itkee koska tuntuu että tän viikon jälkeen vähä joka paikka on kipee! Leiriydyttiin kasattiin komentoteltta jonka jälkeen majottumistelttojen kokoaminen. Puita piti pilkkoa jonka jälkeen tuli kaminaan ja sen lämpöön syömään hyvyyksiä mitä tuli osteltua Vaasasta, täällä on kyllä sotkukin mutta ainahan se on hyvä varautua tuhdeilla eväillä ku lähtee reissuun. Huomenna vasta alkaa oikeestaan tekeminen ja häppeninki mennään sinkotielle tuhoomaan panssarivaunuja, mutta tässä pimeydessäkin on hyvät puolet kun harjotukset alkaa joskus kun aurinko nousee ja loppuu ennen sen laskua. Nytten kipinävuoro 21:00-23:20 jepa, vois pian alkaa nukkumaan ku näillä ampumaleireillä saa jopa nukkua! Huomenna vähä taas leirielämä settiä kaikille siellä kodin lämmössä näitä hyytäviä tarinoita lukeville!

Päivä 126

Sunnuntai aamun herätys on äiti tulee paniikissa/hermona mulle huutaan missä mun kaveri on, sitten ei varmaan edesauta asiaa se että vastaa en tiedä. Sitten lähetän Keville viestin missä oot? Ja hän vastaa huutoniemellä, haha iso kivi vierähti sydämmeltä ja se kerto että oli menny jonku frendinsä luo ku sillä oli tullu paha olo, ja pahoitteli sitä kun ei ollu ilmotellu mitään. Kevin puski taksilla meille vaihdettiin intti kamat ja ruuan jälkeen lähettiin lomakyydille. Bussimatka meni nukkuessa. Kassulla leirikamat pakkasin ja menin nukkumaan krapulaani pois tästä herääkin kysymys onko viikonloput rankempia kuin viikot Kajaanissa?

Päivä 125

Lauantai ja khevin tulee Vaasaan. Hienoa herätä itestään siihen että on pirtee eikä "komppaniassa herätys" ja toiseks kotona se herätys ei tuu puol 6. Chillailin siihen 5 asti kotona vaan ja sitten lähin hakemaan juotavaa. Kevin tuli joskus puol 7 ja syötiin nopeesti tortillaa ja lähettiin palosaarelle Lilan luo, siellä oli pitkästä aikaa melkein kaikki sen porukan ihmiset missä liikun. Hetken siinä oltuamme lähdettiin Kaisan luo josta oli tarkoitus lähteä baariin. Taksilla kaupunkiin ja gringon kautta fontanaan, oli ihan hyvin tuttuja liikenteessä ja oli mukavaa siihen asti kun Pietarsaaren casanova aka Kevin katos mystisesti vittu koko mies tipo tiessään, ei vastaa puheluihin ei viesteihin! Noh siinä tuli kaikki kauhukuvat mieleen että se haahuilee tuolla jossain ja sammuu johki.. No venailin vielä sitä valomerkin aikoihin jos se tulis sieltä baarista pihalle mutta turhaan. Noh lähin siitä sitten kebabille ja kotiin taksilla.

Päivä 124

LOMILLEE, ennen lomille lähtöä meillä oli vähäsen kalustonhuoltoa ja kalustamista, päiväuntakin tuli otettua ja loppu päivä olikin odottelua että se kello lyö sen 15:15. Otin särkylääkettä jo valmiiks, koska mulla tulee selkä ihan sairaan kipeeks ku istun bussissa, no nukuin ekalle tauolle asti. Vihaan bussimatkoja, aivan perseestä ja vielä kun ne kestää 6tuntia. Onneks pääsin turvallisesti kotiin nukkumaan.

Päivä 123

Tänään oli pitkästä aikaa sellanen päivä ku oli oikeen kunnolla actionia, hyökkäämistä ja hardcore tetsausta. Aamulla lähettiin telakuorma-autoilla hyökkäysalueelle ja lähestyttyämme aluetta jalkauduttiin ja kuljettiin avojonossa vihollisen selustaan ja odoteltiin H hetkeä jolloin muutkin jääkärijoukkueet olivat lähellä jolloin voitiin hyökätä yhdenaikaisesti ja vaikuttaa viholliseen tehokkaasti. Oli kiva irtautua juosten suoja-asemaan kun on lunta, sinko selässä ja muilla on pelkkä rynnäkkökivääri. Tekoilla kassulle takas ja safka, jonka jälkeen rastikoulutusta suojelukoulutusta ja rynnäkkökiväärin käsittelyä ja simulaattoriammuntaa. Toi suojelukoulutus oli niin sairaalla tavalla kivaa ettei mitään järkee, ryömittiin, juostiin ja syäöksyttiin eteenpäin kaasunaamari ja muu suojeluvarustus päällä, ton kaasunaamarin filtterin läpi saa varmaan 70% huonommin happee ku normaalisti hengittäessä, meinas välillä tukehtua sinne maskin sisään. Päivä oli pulkassa ja hjuva fiilis hiipi puseroon.. Olin loppujen lopuks aika poikki, kävin sotkussa ja menin nukkumaan.

Päivä 122

Kuumotus maksimus rokotus tänään klo 9. Aamupalan jälkeen joka oli onneks vähä parempi ku eilen, niin tunniks nukkumaan ja sitten lähettiin varuskuntasairaalaan. Aakkosjärjestyksessä köpöteltiin pyövelin eteen jolla oli ruiskukädessä ja ruiskautti meihin jotain influenssa rokotetta, loppu päivä vapautusta ku ei sais rasittaa itteensä rokotteen oton jälkeen. Mun mielestä olin niin reipas siellä rokotuksessa että olis pitäny saada joku kiiltokuva tai hyrrä, niinkuin joskus snadina jossain hammaslekurilla, mutta ei kuulemma enää tän ikäsenä saa..
Sitten kuulin että mun P kauden tupafrendi sai E paperit eli lykkäystä, yhyyy sabile komppanian mustalammas lähtee pois, kuka nyt hyökkää mun kimppuun ja höpöttelee mulle.. Iltapäivällä oli rastikoulutusta eli kolme rastia raskaankertasingon ja ohjuksen käsittely seka simulaattori ammunta. Ainoa mielenkiintoinen rasti oli simulaattori koska ei olla ammuttu panssarivaunuja tolla sisäsimulaattorilla vielä, ja noiden muiden rastien aiheet oli jo vähä liiankin tuttuja. Lepo ja päivällinen, siin oli oikeestaan päivän ohjelma. Tällä viikolla on jotenki ruvennu vituttamaan ihan sairaan paljo, tuntuu ettei oo yhtään motivaatiota. Loppu.

Päivä 121

Ehkä köyhin aamupala ever... Näkkileipää ja voita, klimppipuuroa ja sen päälle sokeria.. Hey cmon mitä touhua, eihän tota pysty itkemättä syömään. No mut hei mitä välii puollustusvoimilla on velvollisuus tarjota ruoka, mutta laasusta voi näköjään tinkiä.
Pedattuani sängyn, hetkeks pötköttään ja sitten annettiinkin jo valmistautuminen oppitunnille. Meillä oli oppitunti taistelutavoista ja Herra Kapteeni oli taas vitsi tuulella, se on mukavaa kuunnella asiallista tekstiä ja välillä lähtee lapasesta ja tulee jotain aiheeseen liittyvää vitsiä, on se mukavaa pieniä iloja. Lounaan jäljeen jatkui tunnin meiningit sitten mentiin siivoomaan ja rötväämään.
Illalla sotkuun kahville ja vaniljamunkille, vinkkinä armeijaan tuleville ne on muniit on kuin aarteita ku sellasen bongaa sieltä munkkien seasta, niillä on aika kova katuhinta. Iltapalan kautta yksikköön, suihkuun ja nukkumaan.

Päivä 120

Maanantai klo11 kun avaan silmäni, suuntaan kahvin himoissani alakertaan ja keitän kahvia, käyn suihkussa kuulostaa perus aamulta mutta silti tosi jees, ku ei silleen vielä mihkään kiire. Ennen lähtöö kävin Sannan kanssa kahvilla ja sitten rauta-asemalla raivo puntin sijasta raivo pintti kaljaa kiduksiin ja tämä kala on taas valmis kohtaamaan uusia haasteita Kajaanissa. Bussi matka oli muuten aika basic mutta yhen meijän komppanialaisen auto oli syttyny tuleen Pietarsaaren matkahuollolla. Kokkolassa söin kerrosaterian ku en ollu oikeen safkannu mitään ja ostin karkkia... Tvstä tuli Money never sleeps 2 oli aika jees vaikka oon nähny sen. Kasarmilla tutut kuviot jatkui iltapunkka ja peiton alle.

Päivä 119

Ujo darra, eilen oli sellanen aika rynnäkkö humala nopeesti nesteet sisään ja helvetin kyytiä kotiin pötköttään. Hengailin himassa koko päivän ja pelailin pokeria, ja mietin että huomenna takaisin Kajaaniin, mutta tää viikonloppu on tuntunu jotenki pitkältä ja hoitanu mua henkisesti 60 aamua jäljellä eli not bad at all. Ens viikolla ollaan kasarmin metsissä treenailees kaikkea perustaistelumenetelmiä elikkäs ei ole leiriä ens viikon!!

Päivä 118

Lörrdaagi, smells like a alcohol. Heräsin myöhään ja söin hyvin. Matilda tuli meille, se ei ollu nähny vieläkään mun uutta huonetta, aika sad, mutta tässä vaiheessa alkoholillinen lauantai tuntui aika kaukaiselta. Hetken mietittyämme lähdilmme 15 vaille 9 olympia siwaan hakemaan sitä kuuluisaa ja mentiin Matildan siskolle, ajatuksena oli mennä baariin tänään. Sitten käytiin Roopen uudessa asunnossa ja sieltä lähdin baariin. Ei nyt mikään elämys ilta baarissa ollut mutta näki taas tuttuja se o ihan okei.

Päivä 117

Perjantai ja se kuuluisa lomille lähtö päivä, noh ennen sitä on vielä paljon tehtävää, kuten kalustonhuoltoa ja palauteoppitunti leiristä, joka ei oikeestaan koske minua mutta sinne oli pakko silti mennä. Sluibasin kalustohuollon istuin vaan nurkassa ja vaadin oikeutta istua, koska minulla on nosto kanto vapautus, eli en suostunut nostamaan mitään ei kiinnostanu yhtään. Kaappi oli jo valmiiksi siisti kun ehtinyt vasta toista päivää olla kasarmilla kunnes taas lomille. Normaalisti VUP vapautuksen alaisena ei saisi lähteä lomille, mutta lekuri oli kirjottanu erityismaininnan kyvykkyydestä lähteä lomille. Lomakamppeet niskaan ja lomille.
Bussimatkalla katottiin kolme leffaa 2 niistä oli ihan paskoja, joissa ei ollut mitään järkeä. Enkä nukkunut silmäystäkään, koska nukkunut kasarmilla kokoaja.
Kotona odotti tuttu ja turvallinen ruoka eli perjantain mukaan pitsaaaa! wuhuu. Loppu illan olin koneella ja söin karkkia.

Päivä 116

Aamulla veksiin hakemaan vapautusta selästä ja tänään toverit tulevat leiriltä. Lääkäri antoi vapautusta ulkopalveluksesta ja nosto kanto vapautusta kahdeksi päivää, joten en tee oikeestaan mitään loppu viikkona.
Torstai meni ihan oppikirjan mukaisesti eli rötväsin ja nukuin koko päivän ja illalla munkki kahville eihän se nyt niin raskasta ole vaikka selkä onkin kipeä.

Päivä 115

Tänään piti matkustaa Kajaaniin, koska kotihoito loppuu tähän päivään ja mun pitää matkustaa junalla kun lomabussi normaalisesti ei kulje keskiviikkoisin, joten minua odotti 7 tunnin junamatka yksin.. Asialle sinänsä ei voi mitään, mutta sitä voi helpottaa erilaisilla toimenpiteillä kuten musiikki, ruoka ja juoma. No päätinkin heti seinäjoelle päästyäni mennä ostamaan jotain hyvyyksiä matkalle, että se menisi rattoisammin.
Eihän se sitä ollut, aika meni hitaasti ja masensi tosi kovaa mennä takaisin. Taksilla kassulle ja nukkumaan..