Päivä 181

Tänään on se päivä, kun saa lähteä lopullisesti kotiin täältä. 4:45 herätys kello pärisee ja ehkä maailman nopein sängystä nouseminen. Suuntasin heti ilmottautumaan pois yksiköstä, tupakan kautta päävartiostoon hakemaan sotilaspassin ja palvelustodistuksen. Taksi oli jo tilattu niin, että se on klo. 5 portin edessä. Yksin mä sitten päästelin tilataksilla rautatieasemalle, joka ei ollut vielä auki, mutta kävi ihan hyvä tuuri koska taksikuski oli just menossa tauolle niin sain bostailla sen kaa hetken ennenkuin pääsin sisälle asemalle.
Juna nosti kytkintä 6:20 ja kaks tuntia Ouluun. Oulussa etin jotain ruoka mestaa, vitut lauantaina oo mikään auki puol 9... Noh oli pakko turvautua kahviin ja kolmioleipään. Vähän ennen junan lähtöä ostin vielä olutta, ettei nyt ihan selvinpäin tarvi matkustaa. Onneksi Oulu-Seinäjoki välillä oli ravintolavaunukin josta sai lisää sitä kuuluisaa. Jouduin vaihtamaan 5 kertaa paikkaa junassa kun mulla ei ollu paikkalippua vaan sellanen junalittera.. Matka meni ihan mukavasti kuunnellessa musiikkia, ja kelaillessa palvelusaikaani myös että se on nyt OHI.
Seinäjoelta alkoi matkan viimeinen erikoiskoe, noin 100km koti Vaasaan. Mamma oli jo asemalla vastassa ja kotiin päästyäni oli kunnon sisäfileet valmiina.
Illalla olis tarkoitus lähteä juhlimaan mun intistä pääsyä ja suremaan muiden poikien lähtöä alkoholin merkeissä. Pian oli olutta kädessä ja tiukan alottelun jälkeen suunnattiin keskustaan. Gringon kautta Fontanaan taas matkamme kävi. Fontanassa ei ollu ristinsielua, hyvä kun vittu baarimikko oli mestoilla.. Oli aika boring, soitin papalle että hakee ja pelastaa mut maksan lisää turmelemiseltä, ja tähän lääkkeenä oli pakko hakea kebabia.

Päivä 180

Muilla mukava herätys ei mulla. Ensinnäki tunti unta ja mä en kotiudu tänään, vaikka muut pakkaavatkin kapsäkit ja lähtevät kotiin. Minä en lähde vielä kotiin, koska mulla on yksi päivä henkilökohtainensyylomaa, joka on korvattava palveluksen päätyttyä. No eniten vitutti se kun näki monia varmaan viimeistä kertaa ikinä ja sitten mulla ei ollu yhtään fiilistä mihinkään. No kumminki lounaan jälkeen vedettiin siviilikamat päälle ja lähdettiin luovuttamaan loput intin kamat varusvarastolle. Aivan jäätävä jono, mutta se oli mun onni ku huomasin villapaidan jääneen yksikköön; juoksin hakemaan sen ja ehdin ihan hyvin! Kamat kun oli palautettu niin totesin tää oli nyt tässä.
Seuraavaks mielessä soi My heart will go on, kun oltiin takapihalla kolmirivissä ja rakas Kapteenimme sanoi: "Reserviin mars", mutta meikä lähti takaisin sisälle... Tämän jälkeen sotkuun Molanderin ja Saarnin kanssa päivittelemään palvelusaikaa ja sen tapahtumia ennenkuin heidän reservikyyti lähti. Kyllä täytyy myöntää että ihan loistavia ystäviä saanut tänä aikana kun täällä korvessa on tullut tsempattua päivästä päivään.
Meikä lähti siirtymään kohti 1. tuliasema patteria, jossa bunkkaan tän yön ja lähden klo.5 aamulla hakemaan sotilaspassia ja palvelustodistusta päävartiostosta.
Aloin jo joskus vähä ennen yhdeksää houkuttelemaan nukkumattia luokseni, mutta ei se uni meinannu tulla millään.

Päivä 179

Aamulla nakki/suksipartioon viemaan rikkinäisiä suksia kuljetuskeskukselle, jossa ne korjataan ja sieltä annetaan uuden veroisia tilalle, mun mielestä tää intin kalustonhuolto on huippu, koska kaikki osataan huoltaa/korjata, joten kalusto pysyy kuosissa kovassa käytössä. Sitten laskettiin kaikki sukset ja kerrokseen nukkumaan.
En saanut unta ollenkaan joten vaan chillailin ja kuuntelin musaa. Lounaan jälkeen menin sotkuun Molanderin kanssa hakemaan yksikölle Sotilaskodinyhdistyksen lahjoittamat kotiutumislahjat. Saatiin pipo ja kaulahuivi, thänks sotku!
Ennen päivällistä oli kotiuttamisparaati, jossa oli koko prikaati. Prikaatinkomentajan puhe ja palkitsemisia kuului paraatiin, jonka jälkeen siirryttiin yksikköön.
Päivälliseksi viimeisen kerran hernekeittoa, ei enää ikinä torstaisin päivällisellä hernekeittoa ja pannukakkuja. Siivouspalvelu ja siisteyden tarkisti kokelaat. Loppuilta meni normaalin kaavan mukaan. Illalla vielä tiukat pelisessiot tv-tuvassa.

Päivä 178

Aamun koitteessa oli pyörien palautus ja pyörävaraston järjestäminen. Sinänsä vittumainen homma kun tonki olis voinu tehä paljon helpommin ja nopeammin, mutta sen sijaan koko komppania jonottaa vuoroaan pyörän kanssa. Kaikkien ongelmien kautta voittoon kaksi pyörää palauttaneena voi taas hymyillä eihän sitä aikaa vierähtänyt kuin 1,5tuntia. Taas unta lounaaseen.
Lounaan jälkeen olisi ollut kotiutumis jumalanpalvelus, jonka harmikseni kiersin menemällä hakemaan telttoja kuivaamolta! Taas nukkumaan...
Illalla koko prikaatin kotiutuvat taistelijat lähtivät linja-autoilla Kajaaninhallille missä esiintyi JVG ja Scandinavian Babes. Ihan ookoo, mutta jengi olis ollu enemmän mukana ku olis saanu vetää päätä jumiin samalla vaikka keskioluella.

Päivä 177

Vähä varaston järjestelyä ja sotahistoriaa. Aamusta aika turha homma putsata varaston lattia joka on noin 15neliöö koko joukkueen voimin eli yli 20miestä. Mut joo puhdasta tuli, loppu päivä oli nukkumista kahteen asti kunnes oli sotahistorian oppitunti Raatteen taisteluista ja 14. divisioonan toiminnasta. Raappana oli hieno mies enkä nyt meinaa sitä euroneekeri reggae jätkää.
Nukkuminen jatkui kunnes oli päivällinen ja sitten sotkuun vapaa-ajan käynnistyttyä! Kiva kun nukkuu päivät niin saa iltasin tosi loistavasti unta, huomasitte varmaan sarkasmin, mutta iltasella unen ollessa hukassa menin tv-tupaan loikoilemaan ja katsomaan napapiirin sankareita. Siellä oli myös lanit kiva kun joku 20 jätkää pelaa samaa peliä ja huutaa toisilleen, kun toiset yrittää katsoa elokuvaa.

Päivä 176

Parin tunnin yö unien jälkeen putsaamaan tuskassa asetta! Koska tänään palautettiin suurin osa kamoista ja ase, joten ase piti olla palautus kunnossa. Kaikki roskat ja paska piti puhdistaa pois!
Kahdeksalta oli yksikön sisäinen asetarkistus, jossa vaan katsottiin se että asetta kehtaa lähteä näyttämään materiaalikeskukselle ja eikä sitä joudu siellä puhdistamaan lisää.
Sitten kiireen vilkkaa ylös pakkaamaan kaikki taisteluvälinemateriaali ja tällä viikolla tarpeeton varustus reppuihin. Se on helvetin tarkkaa että ne on oikeassa järjestyksessä että ne löytää nopeasti kun niitä palautetaan eri paikkoihin. Kun kaiken oli saanut kahteen reppuun sullottua niin reppujen yhteis paino lähemmäs 40kg reppu jäi odottelemaan, koska käytiin lounaalla ennen palautusta.
300m metrin matka kaksi reppua, sirpaleliivi ja ase mukana ei taittunut niin nopeasti. Olo oli helpottunut kun sai nostettua reput ja muut romppeet ostoskärryyn, jonka jälkeen lähdin surffailemaan hyllyjen väliin. Kaikki meni oikeen mallikkaasti, jonka jälkeen kahta kättä heiluttaen takaisin yksikköön ja nukkumaan.
Illalla sotkuun ja henkisesti valmistautumaan elämäni varmaan huonoimman uuden vuoden viettoon.. Noh siinä se ilta meni elokuvia katsellessa ja syödessä karkkia. Kun olisi voinut olla siviilissä kaljaa ja hauskaakin.