Päivä 101

Aamupalan kautta varo-oppitunnille, jossa kerrattiin varomääräykset eli koska on velvollinen keskeyttämään marssin ja marssin kulku käytiin läpi, jonka jälkeen kamat päälle kumpparit, jotka kiristettiin remmeillä jalkoihin rakkojen estämiseksi, maastopuku, taisteluliivi, kypärä, ase ja reppu, jossa oli kuivamuonapussi, trangia eli retkikeitin, vaihtovaatteita: sukkia, paitoja ja hanskoja, talvitakki odotusajoiksi kun pysähdyttiin rasteille, 2 litraa vettä ja omia eväitä. Marssi alkoi yksikön takapihalta 8:30 ja ensimmäinen tehtävä oli siirtyä ampumaradalle 45minuutissa, jonne on matkaa noin 5km. Kukaan ei ehtinyt aikamääreessä määränpäähän, mutta koulutushaarakoe jatkui ampumataitotestillä eli 12 laukausta, makuulteen 2 laukausta 5 sekunnin tauluun, 2 laukausta 3 sekunnin tauluun ja tupla laukaus 5 sekunnin tauluun. Sekunti määrä tarkoittaa aikaa minkä ajan taulu on esillä. Seuraavaksi 3 laukausta polvelta ja viimeisena 3 laukausta seisaalta. 12 laukauksesta mulla osu 9 tauluun, vaikka hajonta oli melko pientä, olis voinu mennä paremmin jos olis ollut aseenkohdistus laukaukset. Ammunnan yhteydessä oli täysvarustarkistus, jossa tarkistettiin että kaikki kesketyt tavarat on mukana, jos jotain puuttui se piti hakea.
Ampumaradalta seuraavalle rastille marssia kertyi noin 10km, fyysinen ja henkinen tila hyviä. Seuraavalla rastilla syötiin pastapussiateriat partion kesken eli partioon kuuluu 3 henkilöä ja suoritettiin rastin tehtävä mitata etäisyys kohteeseen laseretäisyysmittarilla. Vietettiin aikaa rastilla noin 1,5tuntia, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. Yhdellä partion jäsenistä oli jalka paskana joten se hidasti siirtymisiä paljon. Seuraava rasti joka oli paikantamisrasti missä piti hallita kartankäyttö ja koordinaatit. Pian tämän jälkeen alkoi sataa vettä kaatamalla, joka ei tietenkään edesauttanut iloista matkan tekoa. Seuraavalle rastille siirtyessä alkoi tuntumaan lonkissa/pakaroissa kipua, mutta ei auta matkalla alkoi pimeys tulla ja tiet mitä käveltiin oli metsäteitä jotka eivät olleet valaistuja oli niin pimeetä ettei erottanu mitään
muuta kuin hieman kiiltävän hiekkatienpinnan muuten oli pilkkopimeetä. Saavuttuamme seuraavalle rastille saimme tietää sen olevan leporasti, piti levätä 2 tuntia sai elbaa lämpimässä teltassa, söin vähä näkkileipää ja suklaata että jaksan. Kuivattelin myös läpimärkiä kamojani, ja koitin parhaani mukaan vaihtaa kuivaa vaatetta päälle.
Kun saatiin jatkaa matkaa metsässsä oli vielä pimeempää ja vesi oli muuttunut vedestä rännäksi.. Seuraava siirtyminen oli helvetin sokkeloista tietä ja keskellä metsää ja turvesoita, kuumotti ihan vitusti ku ei nähny ympärille ja astumalla ja kuuntelemalla askeleen tuottamaa ääntä sai ainoastaan selvyyden onko vielä tiellä vai ojassa. Sitten kun alkoi olemaan jo niin väsynyt kun kello oli kymmenen illalla ja marssimista oli 10 tuntia takana, niin kuuli kaikkia ihme ääniä ja rasahdyksia ja säikkyi partiotovereita ja olin ihan varma että joku karhu emo tailaa mut, se olis ollutkin sitten pelit selevät. Seuraava rasti oli radiorasti, jossa piti ottaa yhteyskokeilu 1.Jkn komentojoukkueeseen. Rasti meno ihan hyvin väsymyksestä huolimatta, ja tämän marssin/kokeen tarkoitus on mitata ylsittäisen taistelijan kykyä toimia stressin ja väsymyksen keskellä, jotka vastaa sodan oloja.
Partiomme vauhti oli selvästi hidastunut ja taukoja oli useammin seuraavalla siirtymisellä. Seuraavan rastin aihe oli panssarivaunun tuhoaminen, homma oli helppo. Myös huomasin jengin alettua hajoamaan henkisesti ja ylikersantti kävi panssarintorjunta rastilla ja sanoi olevansa menossa evakuoimaan kahta taistelijaa jotka oksentaa, kahta joilla oli huono olo eivätkä osanneet sanoa nimiään eikä sijaintiaan. Tässä vaiheessa matkaa oli noin 36km takana.
Viimeiselle rastille siirryttäessä olo oli hyvä mutta väsynyt ja jalkoja särki, mutta kun saavuttiin rastille josta alkoi pikataival kasarmille niin olo oli silti jotenkin helpottunut. Lähdettyämme liikkeelle seuraavan mäen päällä oli viimeinen rasti, josta ei tiedetty mitään se oli suojeluhälyytysrasti eli meidän täytyi marssia loppumatka kaasunaamarit päässä, matkaa oli noin 4km.. Viimesillä kilometreillä kipu oli niin kova jaloissa ettei pystyny puhumaan mutta jokin vain pakotti laittamaan lisää vauhtia. Varmaan se suihku, kuivat vaatteet ja nukkuminen motivoi laittamaan töppöstä toisen eteen. Maali oli yksikön luokassa jossa sai poistaa kaasunaamarin ja ilmottauduttiin että saatiin tulos ylös, mutta sitten kirjuri sanoi seuraavan rastin ohjeet tykkihallissa, jossa alikersantti piirsi reitin karttaan ja sanoi että viimeinen rasti on tuolla 5km sinne 5km takas. Oikeesti jengi melki itki ja kaikki oli niin paskana, mä aattelin vaan että voi vittu mielessäni ja otin kamat ja lähin pihalle takas, jossa alikersantti sanoi "marssi suoritettu ja onnea kuntoisuuslomasta, tupiin ja toimiin mars, etuovenkautta." tuli niin hyvä fiilis, tolla viimesellä hommalla katottiin moniko luovuttaa homman kesken.
Heti vaatteet pois, mutta kumppareiden kanssa oli ongelmia ku ne ei meinannu lähtee jalasta, suihkuun ja pääsin klo 4 aamuyöstä nukkumaan. Marssin lopullinen pituus 48km laskin kartalta. Noi kuvat meni vähä härskiin järjestykseen syystä tuntemattastautta koittakaa klaaraa noiden tulkitseminen.