Päivä 114

Samanlainen perus koomapäivä, nukkunu tosi katkonaisesti ja huonosti ton selän takia, niin nousin vasta joskus yhen aikaan sängystä, menin keittämään aina niin ihanaa aamukahvia. Sitten olin oikeestaam loppupäivän kotona ja elbasin lääkehuuruissa.

Päivä 113

Heti aamusta mun piti soittaa varuskuntasairaalan lääkärille ja kysyä hänen kanta asiaan ja kotihoidon pituus, lääkäri sanoi että kotihoitoa ei voida myöntää koko viikkoa, että keskiviikkona takaisin, ja jos kipu on vielä kova pitää hakea opiaatteja lievittämään kipua tk:sta. Kävin myös röngtenissä kuvauttamassa selän. Ei oikeen muuta himassa vaan, ja söin vaan himona hyvyyksiä, kunnon karkki vuoret meni kurkusta alas.

Päivä 112

Sunnuntai yleensä inttiin paluu päivä, mutta toisin kävi ku ei meinännu päästä sängystä ylös ku selkä oli sairaan kipee, siinä hetken jumitettuani sängyssä, kävin ottamas särkylääkettä eikä mitään vaikutusta. Noh soitin sitten puollustusvoimien vaihteeseen ja kysyin ohjeita miten toimia, sieltä mut ohjattiin kainuun prikaatin varuskuntasairaalaan, josta taas Kajaanin keskussairaalaan. Siellä se hoitaja täti sano että pitää mennä terveyskeskukseen ja hakea matkustuskieltoa, lääkäri määräsi viikon matkustuskieltoa ja vahvan särkylääkityksen ja laittoi lähetteen röngteniin. Apteekin kautta kotiin ja tiukkaan sikiö asentoon peiton alle.

Päivä 111

Ö juuu, kiva ku lomillakin revitään sängystä ylös aikasin, noh ei se mitään menin kumminki aika aikaisin nukkumaan. Heti aamusta kahvit huiviin ja mentiin iskän kanssa auttamaan naapuria muutossa, vaikka ei uskois mutta muuttamisessakin joutuu järkeilemään, esim. kuinka saada 2m leveä ja 3m korkea kaappi metrin levyisestä portaikosta. Ratkaisuja olisi toki monia joko tsempata hermoja ja tuoda kaappia porraskerralla kääntäen kaappia pikkuhiljaa TAI kantaa kaappi ovesta (parvekkeenovi) ja antaa kaapille vähän vauhtia ja siivittää se lentoon. Isäni itsehillinnän vuoksi päädyttiin ensimmäiseen vaihtoehtoon. 

Muuton jälkeen tsuumailin eri vaihtoehtoja illan ohjelmaksi, mutta joudun harmikseni toteamaan, että jouduin hakemaan siwasta olutta ja mennä istumaan iltaa Ollin ja Marian luokse, josta suunnattiin Vaasan yöelämään, lame as always mutta näin paljon kavereita.

Päivä 110

UI UI sai herätä omasta punkasta lämpimästä ja vielä pääsi mukeen syömään aamupalaa kyllä meitä nyt hemmotellaan! Herättyäni tunsin ihmeellistä kipua selässä.
Aamulla kalustonhuoltoa ja kapteenin oppitunti, jonka aihe oli leirinpalaute. Haettiin teltat ja naamioverkot telttakuivaamosta ja taiteltiin ne nippuihin ja vietiin yksikön varastoon. Päivä unia naamariin pari tuntia, jonka jälkeen 5minuutin valmistautumisella taisteluväline- ja asetarkistukseen, jossa tarkistettiin taisteluvälineiden kunto ja että kaikki on tallella. Normaalisesti kaikki ensimmäisellä läpi! Kaappi järjestykseen ja vähä tuvan siivousta, jonka jälkeen lomille mars.
Bussimatka meni nussakasti nukuin Kokkolaan asti, ja selkä kipeytyny entisestään.. Kotona mua odotti subway leipiä ja iiiiiso lasi kokista. Myös joka loman kohokohta, kun juo kahvia kotona se on vaan niin taivaallista verrattuna intin omaan. Äiti oli leiponu mulle synttärikakun, wuhuu kiva mamma!

Päivä 109

Aamu herääminen oli niin vaikeeta hain vaan pari leipuskaa ja menin telttaan mussuttamaan niitä ja pienen ruokalevon. Kun herättiin tehtävänä oli purkaa leirin telttoja niin monta kuin kerkesimme, koska joukkue jaettiin kahtia ja toinen puoli oli ajoneuvokoulutuksessa. Sitten 1,5h päästä oli osastojen vaihto me menimme ajoneuvokoulutukseen, jossa harjoiteltiin telakuorma-autolla ilmasuojaan ajoa ja miten toimia sirotemiinoite kohdattessa. Tämän jälkeen pakattiin joukkueen kalusto kuorma-autoihin, syötiin lounas ja aloitettiin siirtyminen kasarmille. Miehistön kuljetusvaunussa oli vähän ahdas tunnelma, 11 jätkää ja aivan törkeesti kamaa.
Kasarmilla vietiin teltat kuivaukseen ja huollettiin loppu kalusto ja aseet. Illalla tilasin pitsaa joka ei jotenki täyttäny mun odotuksia. Myös komppanian musta lammas hyökkäs taas jälleen mun sänkyyn, hienoa nähdä Sabileakin leirin jälkeen! Ennen iltavahvuuslaskentaa tehtiin historiaa Nyyssönen meni ensimmäistä kertaa koko palveluksen aikana ovelle kun huudettiin komppania, pieniä mutta merkitseviä asioita armeijan "värikkäässä" arjessa.

Päivä 108

Säkkipimeessä klimppipuuroo puun juurella kaatosateessa, ei oo siistiä ollenkaan. Aamupalan jälkeen pariks tunniks nukkumaan ku oli niin pimeetä ettei voitu oikeestaan harjotella mitään. Kymmeneks ryhmityttiin asemiin tulevaa hyökkäystä varten, enkä edes nähnyt vihollista jäi kaikki paukkupatruunat ampumatta. Kouluttajien palautteen annon jälkeen pst porukalla aloitettiin pimeä valmistelut kaivettiin lisää vaihtoasemia ja kytkettiin sinkoihin valonvahvistimia. Pimeys alkoi laskeutua viiden aikaan, ja meille pidettiin koulutus pimeänäkölaittesta ja niiden käytöstä.
Illalla tuli vihollisen panssarihyökkäys ja tuhottiin vaunu pimeätähtäimillä ja tuhottiin jalkaväki. Tämän jälkeen alkoi tukikohtapalvelu ja vahtivuorot alkoi pyörimään. Mulla ja Jääkäri Nyyssösellä alkoi ensimmäinen kulunvalvontapaikan vartiointi klo 22 ja seuraava klo 2, kylmä oli ja röökiä palo, mietittiin avaruuden äärettömyyttä ja muuta syvällistä ja klo 1 tuli hälyytys piti herätä makuupussista ja vetää kamat niskaan ja pää kolmantena jalkana sokkona poteroon.. Tuntu että kompastu kokoajan se maasti oli ihan sika epätasasta. Good times, aika vähä unta tuli kumminkin koko yönä.

Päivä 107

Ei ehkä niin yleellinen herätys kasarmin punkasta, mutta uskon että sitä osaa arvostaa parin päivän päästä ku lähdetään tänään E-kauden taisteluharjoitus 1 eli 3 päiväinen leiri Kajaanin ympäristössä. Aamupalan syötyämme pakattiin loput leirimateriaalit telakuorma-autoihin ja puettiin päällä taisteluvarustus, jota tuskin otetaan pois päältä ennen torstai iltaa.
Komentojoukkueen pst-ryhmä oli tiedustelevassa/valmistelevassa osastossa, joka suojaa loppu joukkueen paikalle saapumisen ja tiedustelee teltta- ja ajoneuvopaikat. Pst-ryhmän tehtävä oli ryhmittäytyä asemiin vihollisen tulosuuntaan ja hallita tietä aukion keskellä. Vaihtoasemat tiedusteltiin toiselle tieuralle. Lounaan jälkeen piirsin tuliasemakortin ja parantelin asemaa ja tein siihen ilmasuojan siihen päälle. Seuraavaks oli puollustukseen ryhmittäytymis harjoitus eli mentiin suoja-asemiin eli teltalle missä yövytään ja sieltä hälyytyksen tullessa peräsuoli pitkällä asemiin ja sinko/ohjus ampumakuntoon ja tähystämään. Harjoituksessa vaihdettiin myös vaihtoasemiin ja hyödynnettiin viestiketjuja miesten välillä tiedon välittämiseksi. Komentojoukkueen yleinen tehtävä on suojata komentopaikkaa eli telttaa minkä kautta liikkuu komppanian viestiliikenne.
Sitten päästiinkin henkilökohtaiseen huoltoon klo 19:00 ja ensimmäiset vahtivuorot alkaa klo 20:00 meidän ryhmällä on poterovartio 3 tuntia per mies jeejeee. Nukkukaa te kaikki hyvin minä tähystän ja tärisen kylmässä.

Päivä 106

Ampumaradalle aamusta pyörällä, tiet jäässä hienoo luistella tuolla, mutta meni sekin ihan tuubiin. Eihän tuo ole mitään huomenna 3 päivän leirille ja ulkona pakkasta ja sataa tällä hetkellä taivaan täydeltä lunta.
Ampumaradalla oli ATT, vituiks meni taas mä niin kiroon mun aseen alimpaan helvettiin... Tai sitten ampujassa vika, mutta ei tullu vieläkään kuntoisuuslomaa. Poljettiin takas, ja asehuolto. Seuraavaks oli varo-oppitunti leiristä ja muutenki vähä sen läpivientiä käytiin läpi. Herra Kapteeni piti hyvän oppitunnin ja oli muutenki vitsikkäällä päällä, yks laini oli "te saatana taistelette vaikka olis 60metriä lunta ja 45000 astetta pakkasta".
Otin tämän jälkeen pari tuntia lepoa, kun osa oli jossain koulutuksessa. Päivällinen oli onneks oli ruokalassa aka muonituskeskuksessa on toi nii herkkua syödä lautaselta eikä pakista, vaikka tää intin mäski ei oo mitään gourmeeta.. Siivouspalvelu ja pakattiin leirikamat telakuorma-autoihin ja alko vapaa-aika. Grillillä oli pakko käydä ja hakee hyvyyksiä huomista leiriä varten.
Illalla pakkasin henkilökohtasen varustuksen leiriä varten; huomasin kaiken pakattuani että olis voinu päästä helpomminki ku olis köyttäny koko kaapin selkään.. No ei siinä se o hyvä että on lämmintä vaatetta.

Päivä 105

Heräsin nöyrästi kello 11 ja kävin ottamas buranaa ja jatkoin unia. Heräsin uudestaan vartin yli kolme ja söin tortillaa ja lähin matkahuollolle lomabussin kyytiin. Nukuin Kokkolaan asti ostin vähä sipsiä ja batteryä ja matka jatkui. Kymmeneltä saavuin kasarmille. Meillä on tällä viikolla taisteluleiri ti-to, ei oo siistii..

Päivä 104

Aamu päivällä Samuelin kanssa kaupunkiin kahville ja vaihdettiin kuulumisia ja tuli todettua että Vaasas ei ollu tapahtunu mitään. Eksyttiin päivä olusille ja stormattiin illan pläänejä. Hain kaljaa kaupasta ja suuntasin Antille alotteleen, pelattiin beerpongia ja juotiiiiiiin. Sieltä suunnattiin Vaasan yöhön ihan perus ilta vähä tuli oltua humalassa ja iskä haki mut kotiin.

Päivä 103

Perjantaina oli rento päivä kanssa aamulla oli 2 tuntia futista kaatosatteessa. Sen jälkeen alkoi jo loma valmistelut nukuin joku tunnin päikkärit. Varustevaihto ja asetarkistukset sitten odoteltiinkin jo että kello lyö 15:15 että pääsee lähtee. kotia kohti. Bussi matka meni aika nopeesti ja kotona oli pitsaa ruokana nam. Loppu illan olin kotona.

Päivä 102

Aamulla oli vähä myöhemmin herätys ku normaalisti ku oli toi marssi. Herätyksen jälkeen piti tehä vaan punkka ja sai jatkaa unia. Puolenpäivän aikoihin oli oppitunti, jonka jälkeen saatiin koulutushaaramerkit. Ei ollu oikeen mitään kunnon palvelusta..

Päivä 101

Aamupalan kautta varo-oppitunnille, jossa kerrattiin varomääräykset eli koska on velvollinen keskeyttämään marssin ja marssin kulku käytiin läpi, jonka jälkeen kamat päälle kumpparit, jotka kiristettiin remmeillä jalkoihin rakkojen estämiseksi, maastopuku, taisteluliivi, kypärä, ase ja reppu, jossa oli kuivamuonapussi, trangia eli retkikeitin, vaihtovaatteita: sukkia, paitoja ja hanskoja, talvitakki odotusajoiksi kun pysähdyttiin rasteille, 2 litraa vettä ja omia eväitä. Marssi alkoi yksikön takapihalta 8:30 ja ensimmäinen tehtävä oli siirtyä ampumaradalle 45minuutissa, jonne on matkaa noin 5km. Kukaan ei ehtinyt aikamääreessä määränpäähän, mutta koulutushaarakoe jatkui ampumataitotestillä eli 12 laukausta, makuulteen 2 laukausta 5 sekunnin tauluun, 2 laukausta 3 sekunnin tauluun ja tupla laukaus 5 sekunnin tauluun. Sekunti määrä tarkoittaa aikaa minkä ajan taulu on esillä. Seuraavaksi 3 laukausta polvelta ja viimeisena 3 laukausta seisaalta. 12 laukauksesta mulla osu 9 tauluun, vaikka hajonta oli melko pientä, olis voinu mennä paremmin jos olis ollut aseenkohdistus laukaukset. Ammunnan yhteydessä oli täysvarustarkistus, jossa tarkistettiin että kaikki kesketyt tavarat on mukana, jos jotain puuttui se piti hakea.
Ampumaradalta seuraavalle rastille marssia kertyi noin 10km, fyysinen ja henkinen tila hyviä. Seuraavalla rastilla syötiin pastapussiateriat partion kesken eli partioon kuuluu 3 henkilöä ja suoritettiin rastin tehtävä mitata etäisyys kohteeseen laseretäisyysmittarilla. Vietettiin aikaa rastilla noin 1,5tuntia, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. Yhdellä partion jäsenistä oli jalka paskana joten se hidasti siirtymisiä paljon. Seuraava rasti joka oli paikantamisrasti missä piti hallita kartankäyttö ja koordinaatit. Pian tämän jälkeen alkoi sataa vettä kaatamalla, joka ei tietenkään edesauttanut iloista matkan tekoa. Seuraavalle rastille siirtyessä alkoi tuntumaan lonkissa/pakaroissa kipua, mutta ei auta matkalla alkoi pimeys tulla ja tiet mitä käveltiin oli metsäteitä jotka eivät olleet valaistuja oli niin pimeetä ettei erottanu mitään
muuta kuin hieman kiiltävän hiekkatienpinnan muuten oli pilkkopimeetä. Saavuttuamme seuraavalle rastille saimme tietää sen olevan leporasti, piti levätä 2 tuntia sai elbaa lämpimässä teltassa, söin vähä näkkileipää ja suklaata että jaksan. Kuivattelin myös läpimärkiä kamojani, ja koitin parhaani mukaan vaihtaa kuivaa vaatetta päälle.
Kun saatiin jatkaa matkaa metsässsä oli vielä pimeempää ja vesi oli muuttunut vedestä rännäksi.. Seuraava siirtyminen oli helvetin sokkeloista tietä ja keskellä metsää ja turvesoita, kuumotti ihan vitusti ku ei nähny ympärille ja astumalla ja kuuntelemalla askeleen tuottamaa ääntä sai ainoastaan selvyyden onko vielä tiellä vai ojassa. Sitten kun alkoi olemaan jo niin väsynyt kun kello oli kymmenen illalla ja marssimista oli 10 tuntia takana, niin kuuli kaikkia ihme ääniä ja rasahdyksia ja säikkyi partiotovereita ja olin ihan varma että joku karhu emo tailaa mut, se olis ollutkin sitten pelit selevät. Seuraava rasti oli radiorasti, jossa piti ottaa yhteyskokeilu 1.Jkn komentojoukkueeseen. Rasti meno ihan hyvin väsymyksestä huolimatta, ja tämän marssin/kokeen tarkoitus on mitata ylsittäisen taistelijan kykyä toimia stressin ja väsymyksen keskellä, jotka vastaa sodan oloja.
Partiomme vauhti oli selvästi hidastunut ja taukoja oli useammin seuraavalla siirtymisellä. Seuraavan rastin aihe oli panssarivaunun tuhoaminen, homma oli helppo. Myös huomasin jengin alettua hajoamaan henkisesti ja ylikersantti kävi panssarintorjunta rastilla ja sanoi olevansa menossa evakuoimaan kahta taistelijaa jotka oksentaa, kahta joilla oli huono olo eivätkä osanneet sanoa nimiään eikä sijaintiaan. Tässä vaiheessa matkaa oli noin 36km takana.
Viimeiselle rastille siirryttäessä olo oli hyvä mutta väsynyt ja jalkoja särki, mutta kun saavuttiin rastille josta alkoi pikataival kasarmille niin olo oli silti jotenkin helpottunut. Lähdettyämme liikkeelle seuraavan mäen päällä oli viimeinen rasti, josta ei tiedetty mitään se oli suojeluhälyytysrasti eli meidän täytyi marssia loppumatka kaasunaamarit päässä, matkaa oli noin 4km.. Viimesillä kilometreillä kipu oli niin kova jaloissa ettei pystyny puhumaan mutta jokin vain pakotti laittamaan lisää vauhtia. Varmaan se suihku, kuivat vaatteet ja nukkuminen motivoi laittamaan töppöstä toisen eteen. Maali oli yksikön luokassa jossa sai poistaa kaasunaamarin ja ilmottauduttiin että saatiin tulos ylös, mutta sitten kirjuri sanoi seuraavan rastin ohjeet tykkihallissa, jossa alikersantti piirsi reitin karttaan ja sanoi että viimeinen rasti on tuolla 5km sinne 5km takas. Oikeesti jengi melki itki ja kaikki oli niin paskana, mä aattelin vaan että voi vittu mielessäni ja otin kamat ja lähin pihalle takas, jossa alikersantti sanoi "marssi suoritettu ja onnea kuntoisuuslomasta, tupiin ja toimiin mars, etuovenkautta." tuli niin hyvä fiilis, tolla viimesellä hommalla katottiin moniko luovuttaa homman kesken.
Heti vaatteet pois, mutta kumppareiden kanssa oli ongelmia ku ne ei meinannu lähtee jalasta, suihkuun ja pääsin klo 4 aamuyöstä nukkumaan. Marssin lopullinen pituus 48km laskin kartalta. Noi kuvat meni vähä härskiin järjestykseen syystä tuntemattastautta koittakaa klaaraa noiden tulkitseminen.

Päivä 100

Meidän kyytiä jouduttiin odottelemaan aamulla noin tunnin verran pihalla mutta pian alkoi jo armeijan tarjoama huvikyyti metsään telakuorma-auton kyydissä, oltiin ekaa kertaa komentojoukkueen mukana ja meidän tehtävä on suojata komentopaikan perustamista ja ylläpitoa panssariajoneuvoilta, eli odottelua vaan asemissa. Mä en oo ehkä ollut ikinä niin kylmissäni ku siellä asemissa, kaikki vaatteetki oli märät ku sato. Tää on mun tehtävä loppupalveluksen. Toi telakuorma-auton kyydissä olo metsässä ei oo mitään kivaa se tärisee, heiluu ja siellä kontis haisee bensa, niin tulee huono olo.
Illemmalla pakkasin varusteita huomista koulutushaaramarssia varten ja valmistauduin henkisesti, myös hain sotilaskodista suklaata ja energiajuomaa huomiselle. Saatiin myös sissimuona pakkaukset joista teemme ruokaa huomenna trangiolla ja syömme muuta kuiva muonaa..

Päivä 99

Kiva herätä hirveeseen masennukseen, koska tänään raju paluu arkeen ja vielä sitä ennen 6 tuntia bussissa että oikeen pääsee Kajaaniin. Se on kaikista pahin se lähtö takas inttiin, koska kotona on tietenkin kaikki ensinnäkin paremmin ja helpompaa kuin intissä ja se että se paluu arkeen jo oksettaa suuresti vaikka se arki ei tunnu enää keskiviikkona pahalta kun on saanut rytmistä kiinni. Söin vielä ennen lähtöä viimeisen ehtoollisen ennenkuin jouduin taaas hyvästelemään perheeni neljäksi päiväksi. Myös unohdin kuulokkeet kotiin en voinu kuunnella bussissa musiikkia ja keskiviikon marssikin menee musiikittomissa merkeissä. Kokkolasta ostin lohtua pahaan olooni vähä irtokarkkeja, sipsiä, muutaman olusen ja vichyä. Katottiin Expendables 2 aika rajua mättäystä koko leffa, ihan jees oli vaikka se meneekin enemmän komedia osastoon ku action.
Kasarmilla mua odotti kiva yllätys mun sänkyyn oli laitettu partavaahtoo, noh sitten menin hammaspesun kautta nukkumaan.

Päivä 98

Suurin osa kavereista vietti krapula päiviään kotona, joten minäkin olin koko päivän kotona.. Tää on ollu ihan hyvä loma syöny ihan sikana kaikkee hyvää, onneks taas ens viikonloppuna vaasaan lomaileen. Silloin vois tehäkki jotain esim juhlia jotain turhaa. Huomenna lähtö takas kajaaniin ei aita itku markkinoilla sinne takas, mutta puoliväli on ylitetty pian 20päivällä ettei tää enää niin paha ole! Katoin illalla streamia ku Felix Baumgartnerin laskuvarjohyppyä ulkoilmakehästä, pitää sanoo että on miehellä munaa..

Päivä 97

Perus kaupunki kahvi kera Ida ja Lila, oltiin arnoldsissa istuuus, ja puhuttiin maailman menosta ja siitä mitä illalla tapahtuu, että ottaakko vai eikö ottaa. Harmikseni joudun toteamaan että ei tullut otettua tippaakaan alkoholia, joka hieman jälki käteen vituttaa. Istuin sitte loppu illan kotona ja tsiikailin tvtä. Lupaan teille vähä mielenkiintosempia postauksia viikolla ku on jotain actionia ja meillä on aselajimarssi keskiviikko-torstai kesto 33tuntia niin sieltä tulee jotain juttua ainakin ka kuvia!

Päivä 96

Aamupäivällä kaupunkiin kahville Jussin ja Benjaminin kanssa, myös Joonas, jota en oo nähny kuukausiin liittyi remmiin. Se on jännä fiilis ku ei oikeen tiedä menosta täällä niin ei pysty osallistumaan keskusteluun silleen luonnollisesti, ja pitää kysellä kaikesta mitä on tapahtunu, koska ennen inttiä oli hyvin kärryillä kaikesta mitä Vaasassa tapahtu ku oli ite mukana kaikessa actionissa.
Illalla näin Jasminen pitkäst aikaa käytiin kahvilla ja tulin kymmeneltä kotiin. Olin loppu illan himassa, tosi tylsiä nää viikonloput tän blogin kanssa...

Päivä 95

Weird herätä torstaina puol 10, mutta oli ihan jees herätä pirteenä niin aikasin ku oli menny jo 12 nukkumaan vaikka onkin lomilla. Tiukka aamupuntti, ja 3 litraa kahvia ja aamuröökiä oli pakko kokeilla kahvin kanssa se on vaan jotain niin hienoa, vaikka nykyään pyrinkin pysymään tässä nuuskassa. Himasssa lagailin siihen kuuteen asti oikeestaan, mutta tällänen ns. tylsä tekeminen eli maata himassa on niin rentouttavaa ja makeeta ettei sitä voi käsittää, ku ei oo kiire mihkään eikä tarvi olla tuli perseen alla että koska alkaa seuraava palvelus. Joskus kuuden jäkeen menin käymään Samuelin kanssa nuorisotalo Sumpussa, mutta ohjaaja joka oli silloinkin töissä siellä kun me käytiin siellä oli vapaalla, joten lähettiin pois. Pyörittiin hetki ja puhuttiin kaikista päivän polttavista puheenaiheista ja käytiin kaupassa ja suunnattiin kotiin. Illalla tsiikailin iskän kanssa telkkaria ja söin ylisti karkkia. Ei sen kummempaa.

Päivä 94

Keskiviikkona on outo lähtee lomille, mutta pitää tätäki kokeilla! Mulla olis ollut eilen se ihmeen astman spirometriakoe, mutta ilmottauduin tänään aamuvastaanotolle ja menin kysäseen voinko tehä sen tänään ku unohdin eilen.. Kyllä se onnistu, sairaanhoitaja teki mulle ne testit ilman lääkettä ja sen kanssa ja astmaa ei ollut, mutta sain silti 2 erillistä astmakiekkoa ja jonku kortisooni nenäsuihkeen, jotka pitäis jeesata rasituksessa jne. Kun tulin bäckkiin sieltä sairaalasta niin lähin heti harjoittelemaan telakuorma-autosta ilmasuojaan menemistä ja tuliylläkkään joutumisesta johtavat toimenpiteet; kouluttajat sano että meijän kulkuneuvot ammuttiin paskaks, joten juoduttiin juokseen kasarmille taisteluvarustus päällä ihan sika rankkaa oli ku se taisteluliivi hölskyy päällä..
Ku päästiin kasarmille niin alkoi jo lomavalmistelut asepuhdistus jne. 14:12 pääsin lähtemään, oltiin tilattu taksi 14:25 portille, että ehditään juna-asemalle ja sitä ennen kauppaan. Pääsin oikeeseen junaan ja pitkä matka kohti Vaasaa pystyi alkamaan n.7tuntia matkaa kotiin.. Oulussa ja Seinäjoella oli vaihdot ja olin kotona joskus puol 11.

Päivä 93

Aamulla oppitunti telakuorma-autosta ja sen toiminnoista. Teknisistä tiedoista tuliylläkössä toimimiseen. Opiitunnin jälkeen oli lounaaseen asti leebeniä sai nukkua joku pari tuntia.
Kello 12 alkoi koulutus telakuorma-auto ajattamisesta eli sen ohjaamista käsimerkein esim. tiheässä metsässä tai muuten huonossa maastossa. Ihan mukavan olonen vehje mutta kuulemma kyllä siihenki saa pään hajoomaan ku siellä istutaan niin paljo.
Iltapäivällä oli kamppailukoulutusta heikinhallilla. Harjoiteltiin kaikkia potkuja, lyöntejä, heittoja ja lukkoja. Nyt osaan tositilanteessä katkaista niskat viholliselta toimivalla tavalla, aika raakaa. Tää oli vähä tällänen tynkä päivä mutta ei voi midi, jos on vähä asiaa tarkottaa yleensä sitä että on ollu rento päivä tai muuten vähä actionia,

Päivä 92

1,5litraa juotavaa aamupalalla marssia varten, ettei ryydy puoli matkaan, mutta en oo kyllä sellasta ihmistyyppiä että pystyis luovuttamaan kesken, koska tollasella marssilla on hyvä ku siinä on niinku ryhmäpaine silleen ettei pysty näyttämään heikkoutta. Tähän mennessä ykskään marssi ei oo ollu paha.
Kello 8:00 meidän joukkue lähti liikkeelle aluks toi rinkka/isoreppu tuntu hyvältä selässä, mutta kyllä kaikki hyvä tunne piti unohtaa ensimmäisen kilometrin jälkeen ku alko tuntumaan hartioihin infernaalista kipua. Noin 1,5tunnin jälkeen annettiin ryhmälle suojeluvaroitus jonka perään suojeluhälytys, jolloin pistetään kaasunaamarit päälle ja muut suojeluvarustukset. Suojelukamat päällä käveltiin vajaa kilometri, voin kertoo että kyllä se alkaa ahdistamaan ku ei saa kunnolla happea ja ei pysty muutenkaan hengittämään kunnolla ku on niin paljon kamaa päällä.
Matka jatkui suojeluhälytyksen poistuttua jolloin varustus poistettiin ja jatkettiin marssia taisteluvarustus ja rinkka selässä. Seuraava stoppi oli noin 1,5km ennen kasarmia, jolloin syötiin lounas, mikä oli aika turha stoppi. Kasarmilla oli ihana ottaa maiharit pois ja maata 2min sängyllä, kunnes lähettiin saunomaan. Ei toi marssi ollu ees niin paha, vaikka hartiat huusi hoosianna kokoaja, mutta se mikä ei tapa se vahvistaa! En oikeen tiedä marssin lopullista pituutta mutta tuskin ihan 20km kumminkaan. Oli muuten tosi kiva tyhjätä toi reppu ja änkee kaikki kaappiin.
Huomenna vähä taistelu- ja liikuntakoulutusta, ja sitten yli huomenna lomilleeee! Yeah!

Päivä 91

Varo-oppitunti huomisesta marssi kutosesta pituudeltaan noin 20km, varustus taisteluvarustus + iso reppu täynnä tavaraa (kuvassa lista). Marssiin kuuluu maasto-osuus jossa kävellään metsässä ja myös suojeluosa joka suoritetaan suojeluvarustus päällä eli sadekamat, kaasunaamari, prinsessa hanskat ja siihen taisteluvarustus päälle. Kenkiin ensin villasukat sitten tennissukat, estää hiertymiä.
Sitten meillä oli lenkki, jonka pituus oli vajaa 7km aikaa meni 32min, kunto on parantunu ihan sikana hyvä minä! Myös oli täysvarustarkastus tarkistettiin ettei mitään ole hukassa! Illalla nää normi vapaa-aika kuviot ei muuta! Kuva liitteenä myös paras tapa ottaa päivä unia silmälappuina karvalakki väärinpäin ja peittona talvitakki!