Päivä 66

Silläkeinoin keskiviikkoo alnakkani vinkkaa, no ei se yhtään haittaakkaan. Tää alkuviikko on ollu niin täynnä tekemistä että ei oo paljoa ehtiny ajatteleen tätä arkee. Intissä kannattaa muistaa asennoitua asioihin mitä tekee niin ne asiat menee paljon nopeammin ku kelaa vaan sitä suorittamista ja pian huomaa että päivä on pulkassa. Myös se että se on mun mielestä aika turhaa löysäillä koska kaikki joutuu kumminki suorittamaan samat suoritteet, mutta jos ne asiat sujuu tai jopa saa positiivista palautetta niin se jeesaa jaksamaan. Tänäänkin meillä oli iltapäivällä suunnistusta joku 7km lenkki meni 42min, vaikka aluks tuntu ettei millään jaksa kun meillä oli aamupäivän taistelukoulutusta sissikukkuloilla 4km suunta taisteluvarustus niskassa sinne ja siellä etenemistä maastossa ja irtaantumista tuliylläköstä. Irtaantumiseen käytettiin savukranaatteja näkyvyyden estämiseksi ja aseissa paukkupatruunoita. Toinen ryhmä eteni ja toinen puollusti asemista.
Harjotuksen jälkeen perus asehuolto.
Iltapalalla oli lihapiirakkaa juhlaaa, mutta tein laittomuuksia otin 2 vaikka olis saanu ottaa vaan yhen. Chillailin illan punkalla ja kuuntelin musaa!